No tuota... töissä kun noita pahvirullia tulee käsiteltyä enempivähempi hellästi niin niissä on joskus sellaisia vaneriproppuja jotka on naputeltu hylsyn sisään tukemaan reunaa, ihan vain kaiken varalta.
Sellaisen irroittamiseen on kehitetty hieno kapistus joka tuntee nimen liukuvasara. Se on sellainen mykistävän hiljainen tunne kun asenteella "lähteehän tuo perkeleen vaneri tuosta" asentaan liu'un ropun reiästä hollille ja "hellä" nyppäisy poispäin ropusta ja .... "ai-vittu-saatanan-perkeleen-helvetinjumalaudanvitunpillunpäreet" kun se on se oma pikkusormi siellä liu'un topparin ja juntan välissä ja suu täynä makeaa vettä ja onnenkyyneleet valuu pitkin silmiä...
Ei satu yhtään mutta sormea voisi käyttää vaikka räpylänä jos uisi käsipohjaa syvemmällä. Paranihan se ajan kanssa.
Metallilanka on paljon pientä ihmistä vahvempi.
Ai ei ole?
Tuleppa käymään ja seiso paalin vieressä kun kaveri katkaisee pihdeillä paalilangan poikki ja siinä vaiheessa kun nivusissa, siellä missä on arkaakin arempi paikka tuntuu että "ai vittu", niin kädet toimivat ajatusta ja varmasti valon nopeuttakin rivakammin ja kuitenkin..myöhässä.
Täällä oli jossain jutussa se takaraivon syvistä syövereistä kumpuava mantra " ai vitunvitunvitunvitunvitun vittu"...
Siihen ei välttämättä tarvita hi-liftiä, joskus kun huono tuuri osuu kohdalle niin siihen riittää 2 mm paksu jäykkä metallilankakin.
Kyllä nämä nyt naurattavat, mutta joskus on ollut toisinkin.
<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>
-- Wannabe OFF-roader --
