hiukan OT:
Nappulana katselin telkkarista jotain klarinetin soittoa, ja ajattelin jotta osaan sitä minäkin. Silloin seitkyt luvulla oliniitä karkkikävelykeppejä, jotka oli tehty muovista ja sisällä siin karkkeja. No eikun kahva irti ja karkit ulos. Putki huulille ja tsädääm...klarinetti valmis. Heti juoksulla vanhemmille ja vieraille esitteleen...tana ku tarttui jalka maton reunaan ja nurin putki edellä. Ja putki kurkkuun ja kitalaki irti tai siis palkeen kielelle niin että vähän reunastaan kiinni. Sitä kirkkaan punasta oli sitten kaikkialla. Mahtoi vieraille olla ikimuistoinen käynti. No eikun meikäläistä viemään sairaalaan, jossa järkytys oli itsellekin kova, nukutuslääkäri oli neekeri. Se oli kauhiaa pikkupojalle... mutta tikattua saivat kitalaen paikoilleen, sanoivat vaan että jos pikkuisen syvemmälle ois menny niin mykäksi olisin jäänyt...
"ei ollu mikään amerikan temppu"
|