Hö. Kaikkee perkelettä. Mullaki asu naapurissa joku vuos sitte semmonen aikamiespoika, äitimuorinsa kustannuksella. Mömmöissään se oli aika pitkälti kokoajan. Tuli kerran kysyy että tarvinko apuu talonmaalauksessa, kysyessään se pysytteli jopa noin kahden neliön alueella, aika suoritus. Kiltisti vaan kiitin tarjouksesta ja sanoin ettei tartti kun lopetan just. Kun en koskaa morjestanu sitä enkä käyny juttusille, niin se ymmärsi olevasa epätoivottu. Saatto jopa veikkailla että terveellisintä oli pysytellä siellä omalla pihallaan.<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>
No sitte kun se mummo siitä kuoli ja poikakin joutu jo noin nelikymppisenä muuttaa omilleen (kovaa elämää) meni talo myyntii ja sen osti noin 60 vuotias vanha rosvo, siis ammattivaras. Että helvetti! Onneks mä muutan tässäkuussa maalle, ei oo ihan vieressä naapureita.
Seuraava voit olla sinä
|