Tapahtui joskus kahdeksankymmentä luvun loppupuolella. Tunnettu poliittinen vaikuttaja alkoi miettiä miten hän saisi nimensä Suomen
historiaan. Tehtiin vaivihkaa gallup kysely, että miten innokkaita
Suomen kansalaiset olisivat liittymään EU:hun. No innostusta ei ollut palaneen puupennin vertaa, sillä eihän suurin osa kansasta edes tiennyt
moisesta ihanuudesta, joka seuraa kun direktiivit määrittelevät mitä
saa tehdä ja miten saa tehdä. Poliitinen vaikuttaja ajatteli: nyt minä
alan vaikuttamaan. Ja katso! Tunnetusti puolueeton ja riippumaton suuri
sanomalehti alkoi kirjoittamaan EU-myönteisiä uutisia ja erilaisia
artikkeleita Keski-Eurooppalaisista valtioista, joissa on asiat hyvällä
mallilla ja rahan ostovoima sanoinkuvaamaton. Näistä kertomuksista hur-
maantuneena myös pienemmät sanomalehdet ja aikakauslehdet alkoivat kil-
van ylistämään EU:n ihanuutta. Mutta seuraavankin gallupin tulokset osoittivat, että tuhmia ja tyhmiä ovat kansalaiset kun eivät etuaan
ymmärrä. Näin jatkui ja jatkui. Kunnes 1994 poliittinen vaikuttaja
oli varma siitä, että riittävän moni kansalainen oli ymmärtänyt oman
parhaansa ja vaikkakaan ei ymmärtänyt mitä EU:hun liittyminen tuo
tullessaan oli kuintenkin valmis äänestämään liittymisen puolesta.
Loppu onkin sitten historiaa. Itsenäisyys on taas vähän niin ja näin.
Edesmennyt rakastettu HS:n piirtäjä Kari Suomalainen piirsi ja sanoitti oivallisen pilapiirroksen, joka ei ole pilaa. Kuvassa pieni
mies, Karin omakuva, aprikoi seuraavaa: On muistettava, että Suomi on
myös meidän kotimme, ja kuka idiootti poistaisi lukon kotinsa ovesta!