Pistetääs vähän ajatuksia tästä aiheesta.
Kurapaikat on ihan kivoja, mutta ne syvenee ja vaikeutuu joka kerta kun niistä ajetaan. Tämä ilmiö on huomattu monessa paikassa: Sama paikka, josta joskus ajettiin Nivalla 31" renkailla heittämällä on "jokusen" upotuksen jälkeen siinä kunnossa, että 39" Bogger, porttaalit ja kasi ei piisaa. Tästä syystä MMC:n "vakioautoreitti vielä vuosi sitten" ovat aika kuuluisia.<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle><img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle><img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>
Kurakkoja muodostuu itsestäänkin, jos jossakin on sopivan märkä paikka. Talvella kurakot vetää jäähän ja on vähän helpompia. Tosin puoltoistametriä syvät kurakot muodostaa sellaisen tunkion, että ne kyllä upottaa pahimmillakin pakkasilla.
Pehmeät (hiekka)rinnenousut muokkaantuvat myös, monasti voivat tosin helpottua ajamisen myötä.
Kovempi (maa)pohjaset rinnenousut on kanssa mukavia ja juurakot, yms antavat oman haasteensa niihin.
Kallionousut on todella hyviä, aluksi voivat olla vähän liukkaita, mutta pito paranee ajamisen myötä. Ei muutu ajamisen myötä juuri enempää.
Kivikko toimii aina, mutta pahenee monasti ajamisen myötä, kun kivien välistä lähtee maata. Toisaalta voi helpottuakin, jos kivet pyörähtelee pois.
Kannokko helpottuu pitkän ajan myötä, kun kannot häviää mullaksi.
Reitin tasosta sen verran, että monasti reitit on tehty niin, että ne kulkevat jonkun matkaa tasamaalla ja sitten tulee este, tasasta, este, jne. Sellaiset sopii useamman auton safareille, jotta saadaan letkaa laitettua johonkin esteiden välillä. Tällaisilla reiteillä saadaan huonommin kulkevat autot helposti autettua läpi ja kiertoreittejäkin löytyy.
Rymyreitit on sitten useammin sellaisia, joissa ei ole kovasti helppoja "välimaastoja". Joskun on, joskus ei ole. Monasti ainoa mahdollisuus on ajaa reittiä pitkin.
Tällaisella reitillä vinssattiin yhtä lukotonta BJ:tä 33" katurenkailla sillai sopivasti, mutta onneksi järki toimi ja jäätiin letkan viimeiseksi. Homma toimi siinä mielessä, että tiedettiin alusta pitäen, että lähdetään liian vaikealle reitille ja sovittiin, ettei muiden tarvi meistä huolehtia. Vaatii kuitenkin vähän "näkemystä" ja tietoa omista rahkeista, että moisen idean voi toteuttaa. Tietty tuli vähän arviontivirhettäkin mukaan, mutta Siperia opettaa.
Noita reittejä kun tekee, niin kannattaa huomioida myös talviaika. Talvella voi olla mahdotonta ajaa nousuja, mitkä kesällä menee vaikka potkulaudalla. Kuhmalahdellahan ei ole varsinaisia rymyreittejä, mutta talviaikaan sielläkin on varsin haasteellisia paikkoja.
Reitin raivaaminen voi olla täyttä helvettiä, mutta jos ensin tekisi helppoja ja sitten pikkuhiljaa tai joskus myöhemmin vähän vaikeampia. Ensimmäistä reittiä voisi käyttää sitten vaikka talviaikaan.
Tietty reitin teossa kannattaa miettiä kuinka triukkoja kurveja sinne tekee. Pitkät laitteet tuppaa kovissa kurveissa merkkaamaan puustoa.
Voisi olla ihan sopiva taso, jos 35":lla on vähän haastetta. Siihen kun ottaa muutaman "tuurilla meni laakista" -paikan siitä viereltä mukaan niin hyvä tuli.
Jaa, tää oli sitten aivan omaan mielipiteeseen perustuvaa lätinää. Safaritohtorin tutkinto on suorittamatta.
www.alanmiehet.com #1