Jatketaanpa vanhaa tarinaa uudella virityksellä.
Kuten aiemmin oli jo monesti ulkopuolelta tarkastelleen ja ajossa kolahduksien ja jysäysten kertomana huomattu, roikkuu vaihteiston kannatinpalkki aika alhaalla. Pitkässä autossa se muodostaa melkoisen ankkurin terävämpien kinkamien ylityksessä. Viimeksi tapaninpäivän ajoissa Käyttäjän vikkelästi ja ketterästi edennyttä suskaa toisella lenkillä seuratessa jysähti palkki tielle palatessa siihen ojan penkalla olevaan töppäreeseen aika komeasti.
Palkin saisi ylemmäs tekemällä kokonaan uuden palkin, jossa olisi:
- matalampi palkin ja vaihteiston välikappale
- reiät vääntösauvajousille (voi olla ettei tarvitse, saattavat mahtua menemään uuden palkin yli)
- "suksi" suojaamassa jakolaatikon alaosaa
Toisaalta jousien takakiinnikkeet ovat kuitenkin lähes yhtä alhaalla kuin tämä palkki ja kun nekin ovat ottaneet itseensä, pitäisi niillekin tehdä sukset. Jousen korvakkeissa oli alunperin pienet peltiset kehät pultin pään suojana, mutta eipä kestäneet kivien nuolemista.
Originaali palkki suojaa siis jakista suoraan edestä päin tulevilta kontakteilta. Kun en viitsinyt alkaa tekemään tällä kertaa uutta palkkia, tein suojan tälle kahdesta prässätystä pellinpalasta yhteen hitsatulle kotelorakenteelle, jakovaihteistolle ja vääntösauvajousien kiinnityskorvakkeille. Näissä kiinnityskorvakkeissa, jotka on allaolevassa kuvassa näkyvissä, on kaareva liukupinta, jonka varassa jousen takapää on. Korvakkeiden läpi menee pystysuunnassa jousen säätöpultti, jonka kanta on korvakkeen alapuolella (kuvassa punaisen J-kirjaimen alapuolella). T-merkitty kanta on tulevan keskipanssarin takakiinnityspiste, jotka löytyi aika sopivilta paikoilta valmiiksi kierteytettyinä (M10x1.25).
Apparin puolella tässä T-merkityssä kohdassa oli yhdestä kulmastaan kiinni alkuperäinen, L-kirjaimen mallinen n. 2mm pellistä tehty jakolaatikon suoja. Sen etureuna oli kiinni kahdesta kohdasta vaihteiston kannatinpalkissa (ylläolevassa kuvassa vasemmalla näkyvä palkki).
Palkki on ottanut itseensä jo jonkin verran ja vaihteiston takapää on noussut arviolta ehkä vajaan sentin ylemmäs. Näissä seuraavissa näkyy myös välikappale, joka on palkin ja vaihteiston välissä.
Tein panssarin pohjan ja pultinkantojen suojat jämäpalasta, joka jäi yli etuperän panssarin teon jälkeen. En tiedä vieläkään, minkälaista terästä se levy on. Tämä 6mm levy on ainakin myyjän mukaan jotakin Patrialta poistona tullutta erää. Tavallinen poranterä ei leikkaa sitä pitkällä lastulla vaikka kokeilin erilaisia leikkuunesteitä, vaan teräväkin terä tekee lyhyttä hilettä. Sama terä leikkaa tavallista rakenneterästä yhtämittaisella lastulla. Kyllä siihen hyvä viila pystyy, mutta työstä käy, jos jotakin kohtaa pitää viilalla silottaa. Lienee jotakin tavallista lujempaa levyä.
Leikkasin jousen säätöpulteille aukot ja hitsasin niiden päälle loivareunaiset suojakupit ohjaamaan kivet pois pultin kannasta. Jos säätöpultin katkaisee, putoaa keulasta vastaava kulma alarajoittimeen, jousi on silloin tavallaan poikki. Alunperin pultinpäiden suojana oli pellistä prässätty suojus, joka on mennyt linttaan jo aikaa sitten. Rälläköin ne ensin pois ja rippeet näkyvät ensimmäisessä kuvassa olevan punaisen J-kirjaimen kahta puolen. Uudet suojakupit puolestaan näkyvät turvetta täynnä tässä Nokian ajopäivän jälkeen otetussa kuvassa:
Etukulman kiinnitys meni luontevasti vaihteiston kannatinpalkin yhden pultin alle, kun tein sopivan korvakkeen. Panssarin etureunan huuli on samaa 6mm levyä, mutta sivukappaleet on ohuempaa tavallista levyä. Sivukappaleet piti vääntää lievästi kierteelle, koska etu- ja takakulmien kallistus on erilainen. Pohjalevystä kierretyn kyljen teko ei olisi kotikonstein onnistunutkaan, eikä sen kohdan tarvitse olla niin vahvasta tavarasta tehty.
Uskon tämän etukulman korvakkeen kestävän, sillä pohjalevyn ja etuhuulen muodostama sisäkulma vastaa palkin alakulmaan ja jakaa iskusta tulevan voiman näin lähes koko palkin leveydelle. Tein jakolaatikon hännän kohdalle levyn paksuisen pudotuksen ihan siltä varalta, että kiinnitys antaa periksi ja pohja vähän nousee. Laatikon alin kohta oli aika lähellä levyä ilman lisätilaa. Kun laatikko on kumityynyjen varassa, voi se liikkua alaspäinkin. Tähän mennessä ei ole kopsetta kuulunut.
Seuraavassa kuvassa näkyy panssarin sisäpuolta takaa päin. Kannatinpalkin koukkaus vääntösauvan alle näkyy tässä myös aika hyvin. Vääntösauvan etupää on alatukivarressa kiinni.
Nokialla suoritetun koeponnistuksen tuloksena keskipanssari vaikuttaa olevan aika sopiva. Sitä pitkin otettiin monta liukua, mutta kiinnitys ei kärsinyt. Levyn pintaan kivillä luistelusta jäi pieniä jälkiä, mutta naarmut oli onneksi hyvin matalia. Vaikuttaa lupaavalta levyn keston kannalta. Muutaman vesireiän tein vielä sopivalta näyttäviin kohtiin.
Otin molemmat panssarit hiljakkoin pois ja vedin pintaan vähän Bling-Bling'iä. Punainen alustan osien värinä vaikuttaa kieltämättä vähän jo tuunaukselta, mutta selittyy sillä, että sävy on haettu auton pintavärin mukaiseksi, että saan kynnyskoteloiden tilalle suunnitellut liukupalkit maalattua samaan väriin kyljen kanssa. Eikä niitä alustaneoneita ole vieläkään <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>. Pohjamaalin päällä on kaksi pintakerrosta ja maalit ovat 2-komponenttisia konemaaleja:
Panssarin päälle kertyvän kuran ja turpeen peseminen pois helpottuu kiiltävän maalin avulla. Pesu onnistuu vaikkapa painepesurilla sivulevyjen ja runkopalkkien välisestä tilasta. Kardaanien ristikot saa rasvattua panssarin etu- ja takapuolelta operoiden ilman panssarin irroittamista.
Seuraavaksi jatketaan kynnyskoteloiden ja vinssipuskurin suunnittelulla.