Finite Element Method eli tietokonepohjainen lujuuslaskentamenetelmä, jossa tehdään kolmiulotteinen rakennekuva jostain osasta, joka on yksinkertaistetettu siten, että se koostuu pienistä kolmioista (eli perimmiltään siis sauvoista jotka kokevat veto- ja puristusjännityksiä). Kolmioita on laskutoimituksessa rajallinen määrä, joten tuloksen tarkkuutta voi säädellä tarpeen mukaan.
Sitten annetaan osaan eri kohdissa vaikuttavat voimat ja niiden suunnat, ja tietokone rouskuttaa aikansa (yleensä kauan). Tietysti pitää materiaalinkin ominaisuudet ohjelmoida mukaan. Lopulta kone kertoo graafisesti mitkä ovat esineeseen kohdistuvat voimajakaumat, ja myös ihan numeroarvoilla minkälaisilla voimilla materiaalin ominaisuudet ja osan rakenne pettää. Yleensä punaiset kohdat ovat suurimman rasituksen alaisia. Tässä muutama linkki:
Pyörösahan terien aiheuttamia voimia tutkittu:
http://www.tubenet.org.uk/technical/nakata.html
Tässä joku 12 m korkea taideteoshässäkkä, jonka lujuutta simuloitiin etukäteen:
http://www.deskproto.com/gallery/dtower.htm
Googlettamalla ajatus selviää nopeasti.
Käytännössä FEM on siis insinöörien työkalu jolla erilaisia valmistettavia osia voidaan heikentää niin paljon että ne juuri ja juuri kestävät vaaditut rasitukset elinkaarensa ajan. Näin voidaan materiaalikulut minimoida (ts. paskaa halvalla).
Ai niin, loppuun sellainen ilmoitus, että en _vielä_ osaa tehdä kunnolla FEM-analyysejä (pitäisi oppia piirtämään kunnolla 3D:tä), mutta katsotaan joskus myöhemmin.