Kirjailen joutessani, vaikkei näin vanhaa juttua enää kukaan lukiskaan. Näytti kuitenkin olevan tunnekuohua herättävä keskustelun aihe, joka sinänsä on hyvä, että saadaan käsitystä harrastajakunnan näkemyksistä aiheeseen liittyen.

Luin koko aiheen yhteen mittaan ja varsinkin juonnin puollustajien kirjoituksissa kohosi esille järjen käyttö, kohtuus, jokainen tietää rajansa, fiksusti voi ottaa jne, jne... Valitettavasti tämän kansakunnan viinanjuontia vaan ei voi jättää sen varaan, kun katsoo ympärilleen myös muualla eikä vaan maastoautoilussa, vaikka sekin samoja malleja noudattaa.

Toiselle kohtuu on oikeasti asiallinen kalja janoon tekemättä siitä ohjelmanumeroa pullon kanssa heilumalla ja sitä metsään rikkomatta. Tällainen henkilö taas yleensä voi olla ottamatta sen yhdenkin ja korvata vaikka raikkaalla vedellä.
Toinen lajitoveri taas otettuaan "muutaman hyvässä seurassa ruuan kanssa" on tosi hauska seuramies omasta mielestään, kun vielä uskaltaa rikkoa pullotkin, mutta ihmettelee miksi kaikki karttelee...tanan jeesustelijat. Tällainen henkilö vaihtaa urheilulajin nopeasti viinaa suosivaan, jos yhteisesti päätetään läträäminen lopetettaa.
Tästä välimaastosta sitten löytyy melkoinen kirjo erilaisia "kohtuukäyttäjiä".
Olisihan se mahtavaa, kun lajin pariin kerääntyisi vain manner-eurooppalaistyylisiä picnik-nauttijia patonkeineen kaikkineen baskerit päässä... Kommunismikin on ideana hieno, mutta on toiminut vaihtelevalla menestyksellä historian saatossa!

Huomio kiinnittyy myös ajattelumalliin, jossa kyseessä olisi jokaisen oma asia kyytiläisineen. Pitää osin paikkaansa maastoautoiltaessa ihan itsekseen omilla mailla. Asia muuttuu aivan eriksi, kun kyseessä on järjestetty ajopäivä / safari / tapahtuma, jossa liikutaan selvänäkin huomiota herättävällä kalustolla seuran nimissä ja seuran hankkimilla ajo-alueilla. Silloin jokainen maastoauton kuljettaja kyytiläisineen edustaa seuraa ja antaa ulospäin toiminnallaan vistiä koko seuran ja harrastajakunnan toimintatavoista!!!

Lähihistoriasta voi hakea esimerkin kantapään kautta opiskelusta moottorikekkailijoista, joilla on ollut kova työ noin 15-vuotta kitkeä ihmisten ajatusmaailmasta pois kuva kännissä avopäin pitkin toisten metsiä törmäilevistä ja juomisensa ympärille harrastuksen rakentaneista reppanoista. Nykyään kelkkailijoiden kilpi jo kiiltää, mutta on vaatinut paljon työtä ja valistusta ja niihin talkoisiin pahimmat öykkärit ovat tuskin osallistuneet. H-D harrastajat kärsivät edelleen pienen osan luomasta julkikuvasta. Meidän kannattaisi kysyä itseltämme, pitääkö kaikkien marginaaliharrastuslajien kulkea sama kivinen tie vuorollaan, vai voidaanko oppia muiden virheistä?

Itse olen jo sen ikäluokan ihminen ja parisuhteeni on siinä kunnossa, että voin juoda kotonakin. Säälin henkilöitä joiden pitää hankkia harrastus verukkeeksi, että pääsee toteuttamaan mielipuuhaansa keskelle metsää. Eläinsuojeluyhdistyksen tulisi pikaisesti puuttua tällaisiin kotioloihin! Lisäksi viina ja kalja on nykyään niin halpaa, ettei sillä saa entisajan glamouria ympärilleen, kun siihen on jo kaikilla varaa...

Yritetään kehittää harrastusta siihen suuntaan, että se kestäisi kenenkä tahansa; lajista ymmärtämättömien, tai jopa median tarkastelun ja nauttia riittävästi oleellisesta, eikä niinkään oheistoiminnoista. Kaikille jotka jaksoivat tämän paatoksen loppuun lukea toivotan hyvää tätä kautta ja iloista mieltä.

Jätän tän anusnyymiksi, että voitte tehdä omia mietintöjä miettimättä kirjoittajaa. Anteeksi.



Note! This message was posted anonymously!