Jos kipinä katoaa vain jossakin tietyssä ajotilanteessa huonoista tulpanjohdoista/puolasta johtuen, niin ainakin omissa bensavehkeissä on vika esiintynyt aina rikkaan seoksen aikana, siis kiihdyttäessä. Rikkaampi seos sylinterissä vaatii enemmän energiaa, että kipinä syttyy. Liikaa vastustava johto hukkaa sen energian ja kipinä jää välillä syttymättä. Tällöin rykiminen rauhoittuu yleensä ihan heti, kun kaasupedaalia höllää. Tämä sekoittuu joskus ruiskuvehkeessä bensansaantiongelmiin, joko pumpun tuottoon tai painesäätimen toimintaan, jotka aiheuttaa samanlaisia ongelmia.
Pintakaasulla nykimisen syy on löytynyt yleensä ilmavuodosta imupuolella tai liian laihasta seoksesta.
Jos se on korkeajännitevaiva ja käynti on katkonaista aina kierroksista riippumatta, niin elämänsä ehtoolla oleva puola, rikkinäinen jakajan kansi/pyörijä tai tulpanjohdon eristevuoto on todennäköinen. Viimeksi tällainen vaiva selvisi odotettua nopeammin, kun pimeällä näki selvästi kipinän tulpanjohdon ja venttiilikopan välillä. Alunperin hyvinkin letkeät johdot oli neljässä vuodessa muuttuneet jäykiksi kuin lyijykynä ja yhdestä oli eriste sitten halkipoikki maatason vierestä.
Se kerrottu vesisumutus on hyvä konsti löytää eristevuotoja, ihan kuin spriin ruikkiminen tiivisteisiin imuvuotoa epäillessä.
|