Silmieni padot olivat tyrehtyneet.
Poskieni punakaan ei ollut aitoa.
Sinä olit vienyt ne pois.
Olit ottanut ne itsellesi.
En kuitenkaan anna periksi.
Jonakin yönä,
silloin kun on oikein pimeää,
minä tulen.
Hiljaa kuin kissa minä tulen
ja otan ne takaisin.
Etkä sinä voi sille mitään.
|