Mun näkemys kännäämisestä on samanlainen, ku Paavon, joten laiska kun olen, niin kopioin hänen tekstiään hieman:
annampa minäkin ääneni kuskien lähes nollatoleranssille, metsässäkin pitää ajaa (selkeästi) alle 0.5 promillen.
Apparit voi mun puolesta ottaa sen verran että ei tuu vinssin/tunkin/minkään kanssa vaaratilanteita,
apparin pitää pystyä myös hätätilanteessa ajamaan autoa (esim. kuski loukkaantuu).
Takapenkkiläisten toleranssi on mun mielestä hieman apparia väljempi, mutta ördääminen ärsyttää senverran että
ainakaan mun kyydissä ei tarvii olla jos ei osaa olla ihmisiksi.
Senverta tiukkapipo kyllä oon, että en hyvällä katsele yletöntä läträämistä, sössötykset kyllä kestää vaikka välillä
joskus hieman pisteliskin, mutta eniten huolestuttaa kasvanut vahinkoriski, selvinpäinkin ja muka huolellisesti tehden
tulee välillä pieniä oops-tilanteita tai kalustovaurioita, että pitää oikein ihmetellä mitä liikku sellaisen hepun
päässä joka ajelee vaikka metsässäkin topakasti jouvuksissa. Roudaaminen on haustaa, ja juopottelu kans toisinaan,
mutta mutta.. "jos ajat et ota".
|