^Pikkuveljen studiolle hankkivat joskus viime vuoden puolella, ns. ristuksenvanhan pystypianon. Joo, on vähän, tai oikeastaan vähän enemmän kuin vähän, tukevaa matalien äänien puolellakin. Aivan jotain muuta kuin Hellaksen lastulevypianot...
Hauskaa kyllä ollut seurata tuon esikoisen soiton oppimisen kehitys. Ei edes tiennyt osaavansa soittaa, kun ei ollut koskaan tullut edes kokeiltua. Eksyi sitten serkkunsa luona laulamaan taustoja, kun heillä on bändivermeet keittiössä aina valmiina, jos vaikka tulee mieleen saada joku biisi soitettavaksi. Siinä jammailivat, ja kun kerran oli sähköpiano siinä edessä, niin lähti vaan mukaan sillä soittamaan. Koko porukka yllättyi tuosta, ja siitä sitten se kipinä syttyi. Pari talvea kansalaisopiston pianon alkeita opetellen, siitä sitten musalukioon, ja näkyy menevän kuullun perusteella melkein mikä tahansa. Löytää sopivat sävelet helpon oloisesti, eikä tunnu pelkäävään niin mitään eli heittäytyy täysillä mukaan -periaatteella "pääasia että bändillä on hauskaa"...
Eivätkä luokkakonserteissakaan mene aina ihan helpoimmilla perinteisillä, viimeksi aloittivat Michael Jacksonin Thrillerillä, muutamia tunnettuja hittejä Abbasta lähtien, väliin sit Alan Parsons Projectin progea, pääasiassa The Turn Of The Friendly Card -levyltä. Seuraavaksi meinaavat ottaa mukaan jonkun tai joitakin biisejä Uriah Heepin tuotannostakin... Ehkä noihin kappalevalintoihin saattaa vaikuttaa sekin mitä on autoillessa kuullut, ihan pienestä pitäen, ja toisinaan kotonakin levyltä...
|