Täällä on syöttinä käytetty kuivattuja possun sydämen palasia. Jäämistöä edesmenneeltä koiralta, yritettiin opettaa umpiluupäistä "sekanoutajaa" vaihtelevalla menestyksellä, paremmin näkyy toimivan kyseiset eväät hiirille syöttinä...
Pellinpalasen askartelin eilen, eikä ainakaan vielä ole kukaan tullut siitä läpi. Tosin varmasti löytävät uuden nakerreltavan paikan, kun keksivät että "tuolla sitä evästä oli tyrkyllä". Toivotaan tosin että jättäisivät väliin...
Rapinat on nyt toistaiseksi kadonneet, syötit koskemattomina ja nakit laukaisemattomina. Kynnyksen alta kulkeva reitti sekin koskematon, purut paljastaisi heti jos joku olisi tullut sitä kautta kyläilemään. Pyykkivuorikin hiljalleen pienentynyt, -kiitos lisääntyneen aurinkosähkön sekä halventuneen hintatason. On vaan vielä joltisenkin paljon kasaa jäljellä, mennään käytännössä kuivatuskapasiteetin maksimilla, eli jos ei kuivuriin ole laitettavaa niin sitten harvemmin saa neljääkään koneellista pestyä. Eikä nuorempi osuus jälkikasvusta ainakaan ole vähentänyt vaatteiden sotkemista, neljän alle kymmenvuotiaan tahti on kyllä aika melkoista...
Naapurista olivat saaneet pienen rotan kiinni, isommasta nähneet satunnaisia vilahduksia, eli jahti siellä jatkuu. Sietäis toki jäädä jo kiinni se...
|