Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Saija
Jos saa lainata topicia, niin haluaisin saada suosituksia/epäsuosituksia.
Nyt käyttökinnerinä Grand Vitara 2,5 V6 vm 2000. Alkaa olemaan tarve uudemmalle ja koska oikeasti haluan työvuorojen ja asuinpaikan takia nelivedon, niin kaipaan käyttökokemuksia jne.
Harkinnassa uudempi (2010>) GV, mutta ne ovat ymmärtääkseni jatkuvia nelivetoja ja mietityttää, että eteneekö sujuvasti sellaisessa 30-40cm umpihangessa?
Kriteerit tulevalle autolle: Bensa, automaatti ja konvertoitavissa kaasulle. Hinta max 15 000
Kiitos :)
|
Itselläni oli nyt sen noin 140k kilometrin ajan käyttiksenä Grand Vitara 2012. Hankkiessa oli noin 160k mittarissa ja pois vaihtaessa 3 vuoden jälkeen noin 300k. Vaikka on jatkuva neliveto, niin noissa on ihan kiinteäksi väänettävä jakolaatikko ja erillinen hidaspuoli. Pääsi sillä ihan kohtuullisesti lumihangessakin:)
Ihan mukava auto ja ei mikään mahdoton ajettavakaan. Vähän turhan lähellä penkki oli itselleni, mutta ei näin 185+cm pituisena mikään mahdoton kuitenkaan. Omani oli diisseli 1.9, eli ranskaan viittavaa tekniikkaa. Suurimmat remontit sen ympärillä tehtiin. EGR, välijäähdytin yms. meni uusiksi tuona aikana. Ja yllätys suurena remonttina termostaatti. Siinä oli pari asennuspöydällistä osia irti, että termostaatin sai korjaamo vaihdettua:) Tuli kyllä sillä kuntoon ja taas lämmintä sisälläkin riitti, onneksi. Samoin yllätyksenä voi tulla jakohihnan vaihtoväli, joka oli 75k. Toisaalta moottoriöljyä ei vaihtovälillänsä kulunut normaalista poikkeavasti ja sen 20k pystyi ongelmitta ajamaan lisäämättä.
Alustaltaan / vetolinjaltaan ollut kyllä vähiten ongelmallinen auto jota itselläni ollut. Alustasta ainoa mitä tuon itselläni oloajalla vaihdettiin oli taakse jarrupalat. Muuten yhtään niveltä tai vastaavaa ei mennyt. Tosin vaihdatin kyllä öljyt periin yms. pari kertaa ennakoivasti.
Toinen suuri korjaus oli ilmastoinnin sisäkennon kondensioveden poistoputken hajoaminen, joka on aika lähellä tyyppivikaa. Päästää sen jälkeen kondensiovedet pelkääjän jalkotilaan. Tätä yritettiin erilaisilla kikoilla korjata, mutta kojelaudan irroitusta käytännössä vaati toimiva korjaus.
Japanialainen kori kuitenkin osoitti ensimmäisiä kukkaan puhkeamisen merkkejä. Takaluukkussa rupesi parista kohtaa ruskeaksi vaihtumaan sävy ja takaovien takaa pilareista löytyi myös pari pientä väriä vaihtanutta kohtaa. Itse alustassa taas ei ollutkaan mainittavaa ruostetta. Nuo oli enemmän kaunesuvirheitä kuin oikeita ongelmia.
Positiivistä oli vetomassa, sen 2000kg sai laittaa perään, eli pystyi tarvittaessa toistakin suzukia vetämään trailerilla. Kuitenkaan en sitä suosittele yhtään pidempää matkaa... Aivan liian kevyt ja tehoton siihen homaan:)
Säilytin kuitit mitä autolle tuli huoltoa ja normaalia kulutusosaa. Niin noin 140k kilometrin aikana meni huoltoja / kulutusosia tähän aika tarkkaan 10k€ :) Hankintahinta oli noin 16k ja vaihdossa sai noin 8k ja autoliike laittoi myyntiin 10k pyyntihinnalla, jolla se ilmeisimmin meni kahdessa päivässä seuraavalle onnelliselle.
Suurimmat remontit:
- EGR venttiili
- Välijäähdytin
- Ilmastoinnin lauhdutin
Ja syy miksi auto vaihtui oli puhtaasti se, että kilometrejä tulee runsaasti ja halusi automaattin ja adaptiivisen vakkarin. Uudempi Vitara olisi ollut mieluinen, mutta kun ei sillä saa oikein kärryä vetää. Joten itselläni oli valintana vanha Volvo. XC60 -14.
Suzukin plussat:
- Kohtuu moderni
- Luotettava
Suzukin miinukset:
- Yllättävän kallis ylläpitää
- Pieni kuskin paikka
- Alkava ruoste