Tällainen imuilman viilennin on vaiheessa.
Auton nokalle tulee siis seuraavanlainen minkälie pikkuauton jäähdytin, kennon koko n. 500x300x25 mm, haihduttava pinta-ala nopeasti laskien vähän yli 2,5 m^2. Antoivat Motonetissä käydä mittanauhan kanssa jäähdytinvarastossa valikoimassa, kiitos sinne.
Nestettä pyörittää ruotsalainen Johnson Pumpin hihnavetoinen impelleripumppu. Hyvä juttu kampiakselin päästä voimansa ottavalla pumpulla (verrattuna esim. sähköpumppuun) on, että virtaus kasvaa suoraan suhteessa moottorin kierroksiin ja siitä seuraavaan lämpökuormaan.
Hmm, olisikohan 1:2 välitys mitään? Aika hirmuista tilavuusvirtaa tulee tuollaisesta verrattuna esim. Webaston kiertovesipumppuun (10 litraa/min). Ei näy olevan kovin herkkä vastapaineellekaan:
Sitten laitoksen sydän, läpipuhaltavasta ranskalaisvalmisteen intercoolerista muokattu lämmönvaihdin. Nuolet kertovat pöhkömmällekin miten laite toimii.
Sisältä näyttää tältä. Noihin kaaren muotoisten koteloiden ja kennon kosketuskohtiin tulee alumiinitikuista ja tiivistemassasta väliseinät jotka estävät veden virtauksen kennossa ei-toivottuihin suuntiin.
Huom. Itse cooleri pitää vielä pestä ja taittuneet/litistyneet rivat oikoa. Lisäksi pitää koneistaa reiät letkujen holkeille ja hitsata holkit kiinni.
Niille jotka epäilevät laitteen toimintaperiaatetta kerrottakoon että alumiinin ja veden lämmönvaihto on 14 kertaa tehokkaampaa kuin alumiinin ja ilman, jolloin näistä seuraavassa kuvassa näkyvistä ilmakanavien sisäpuolisista rivoista on vielä erityistä iloa.
Vielä pieni loppukevennys. Eilen sorvasin tällaisia holkkeja joihin letkut tulevat kiinni. Loppusijoituspaikka ympyrää muistuttavat kuviot kuvassa jossa on hassuja nuolia.
Kun en nyt voi väittää sorvanneeni tarpeeksi osatakseni kunnioittaa erinäisiä pyöriviä osia, ja sorvi oli "viritetty" edellisen sorvaajan toimesta niin ettei istukan suojaa tarvinnut pitää alhaalla että koneen saa käyntiin, niin pitihän sitten lopuksi pieniä naarmuja viimeistellessä tökätä se viila siihen 900 rpm pyörivän istukan kynteen, jonka seurauksena viila hakeutui kilauksen säestämänä tangenttiradalle jolla valitettavasti oikea etuhampaani sijaitsi:
No, ei siinä mitään, hammaslääkärin kautta kotiin ja tänään kävin sorvaamassa toisen holkin (tuli muuten parempi kuin ensimmäisestä).
Tuo osa auton virityksestä alkaa siis olla loppusuoralla, enää letkuja ja pikkusäätöä uupuu. Ne kannattaa tietysti säästää asennusvaiheeseen.
Edited by - JF on 07/04/2005 23:28:55