Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja perkei
Vuodessa on koko elämä kääntynyt päälaelleen, on oma talo, oma mettä, ei yhtään naapuria näkö- tai kuulomatkan päässä, on edelleenkin töitä, ja vaikka työstä tienaan vähemmän kuin ainakaan kymmeneen vuoteen, on silti elintaso huomattavasti parempi kuin ainakaan kymmeneen vuoteen on ollut.
Tilillä on useamman kuukauden palkkaa vastaava summa ja rautakauppaan on valmiiksi neuvoteltu edullinen piikki siltä varalta, että tarvis jotain äkkiä rakentaa.
Rahan takia mun ei tarvi tehdä töitä enää ikinä elämässäni. Vaikka jäisin eläkkeelle tai jollekin Kelan sairaspäivärahalle nyt heti, niin mulla olisi varaa jatkaa asumista just tässä missä nytkin. Se on mukava ajatus silloin jos töissä joku vituttaa; tää on aivan vapaaehtoista. Jos ei työ ole tarpeeksi viihdyttävää, niin seommoro sitten ja meikäläinen vetäytyy omaan mettään lepäilemään.
|
Tuo torpparien itsenäistyminen on varmaan se todellinen, suurin pelko. Jos jonkun itsemurhakuution myymällä saa pientilan, ja jää vielä rahaa pariin uuteen Ferrariin, saattaa heikentyä motivaatio kerätä valtiolle rahaa.
Työmuurahaisen kuuluu kiiruhtaa joka aamu seitsemäksi, verenpaine 20-30 pinnaa keskimääräistä korkeammalla. Tekemällä näin joka päivä 20 vuoden ajan, hän voi hankkia itsemurhakuution, jota hän ei tarvitsisi, ellei hän tekisi näin joka päivä 20 vuoden ajan. Samalla valtio saa rahaa kaikkiin tärkeisiin hankkeisiin omassa, ja muissa maissa.