Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja -MaTTi-
Niin, se ei tainnut SM:n kone olla Sitikan käsialaa. Maseratin mylly?
|
Kyllä ja ei. Tai miten sen haluaa käsittää. Maserati oli tuolloin Sitikan omistuksessa, vuosien 1968-1975 välillä. Maseratin käsialaa kuitenkin, Sitikalta toive minkälaista halusivat. Hieno kone ajossa, kiva tasainen vääntö alhaalta lähtien... Eikä ajotuntumassa muutenkaan moittimista ole, hämmentävää miten tuommoinen on saatu tuotantoon jo 50 vuotta sitten, enkä vielä ole kokenut lähellekään vastaavaa vaikka monenlaista, suht tuorettakin, on tullut kokeiltua...
Hitoksen hyvä niskavammaiselle, tärinät ja töyssyt lakkaa olemasta, eikä ohjaus päästä läpi mitään. Hieman hankalaa vaan alkaa olla tuonne kyytiin meno, poistuminen vielä hankalampaa, eikä rempatessa työasennot ole ihan ergonomisia... Ei tuota vaan voi sanallisesti ilmaista, mistä tuon ajettavuudessa on kyse. Kokea pitää. Ja edelleen hämmästyttää joka kerta kun pitemmän tauon jälkeen ottaa ajoon. Kotimaisilla rajoituksilla hieman tylsä, mutta vauhdin kasvaessa vaan paranee, ja oikeastaan aivan sama ajaako vähän yli sataa vai lähemmäksi paria sataa. Vakaasti etenee. Ja kaupunkipyörityksessä taasen helppo, ohjaus kevenee yhdellä sormella pyöriteltäväksi, laajavääntöinen kone, ainoastaan taaksepäin näkyvyys on melko mitätön, pysäköinnissä auttaa 90 astetta laidasta laitaan kääntyvät pyörät, hitusen vaille kolmen metrin akselivälistään huolimatta tontin ketterin keksintö ja kääntyy pienimmässä tilassa...
Alkaa olla nostovalmis paketti, keulasta purettu konepeltiä lukuunottamatta kaikki. Paitsi hammastanko sekä apulaiteteline, ne saa olla vielä kunnes saa talliin, sitten purkaa nekin pois, ei paljoa yli kymmentä ruuvia enää niissäkään... Sen verran tuossa tuli käytyä vanhoja valokuviakin läpi, kun viimeksi kymmenkunta vuotta sitten käytin koneen osina, just kakkosen männässä oli jänniä koloja/jälkiä, vähän viittaisi vanhaan vammaan joka nyt sitten levisi siitä loppuun. Selviää aikanaan kun saa palasiksi koneen...
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja jli
Tästähän sanottiin aikoinaan, että edestä kuin enkeli, takaa kuin mankeli. Kun ranskalaiset ja italialaiset yhdistävät voimansa saadaan auto jolla on vielä tavallistakin enemmän persoonallisuutta - niin hyvässä kuin pahassa.
|
Nättihän tuo on kaikkialta paitsi takaa. En vielä ole oppinu siitä tykkäämään, onneksi sitä takapäätä näkee paljon harvemmin kuin keulaa. Eihän näiden tekniikka varmimman maineessa ollut, mutta tähän saakka vallan vähällä pääsi, odotuksia paremmin. Moottorikin piti nesteensä sisällään, vaikka mainetta vuototaipumuksista myös on. Hydrauliikka piti sitten huolen paikkojen merkkaamisesta, ne miljoona letkunpätkää paluupuolella tuppaa vaan tippasemaan sieltä ja täältä. Tosin ei taida olla yhtään tiivistä ajoneuvoa tällä tontilla muutenkaan, kaikki nuo Britit ja Ranskikset tippasee jostain...