Viestiketju: Vetokoukun pultit
Näytä yksittäinen viesti
  #3  
Vanha 06.10.2020, 07:57
jli jli ei ole kirjautuneena
Aktiivijäsen+++
 
Rekisteröitynyt: 23.09.19
Sijainti: Keski-Suomi
Viestit: 468
Perusasetus

No, se käytännössä riippuu varmaan tilanteesta. Esimerkiksi ruuviryhmässä ruuvin välisten voimien pitäisi päästä tasoittumaan, ennen kuin liitos repeää hajalle. Jos ruuvin murtovenymän arvo on korkea, silloin näin yleensä käykin.

Jos taas ruuvi ei kestä venymää, saattaa asennus- ja valmistustoleranssien ja kaikenlaisen yleisen tumpeloinnin vuoksi käydä niin, että yksi ruuvi kuormittuu muita enemmän, ja se napsahtaa poikki ensimmäisenä sopivan tilaisuuden tullen. Esimerkiksi reikien kohdistuksissa voi olla eroja, kiristysmomentit voivat heitellä kun kaikkien jenkojen kitkataso ei olekaan samanlainen tai kun joku ruuvi on helpompi kiristää kuin toinen.

Sen jälkeen ruuviryhmän loput ruuvit kuormittuvat entistäkin enemmän, ja niistä eniten kuormittunut napsahtaa poikki. Tämä ketjureaktio jatkuu, kunnes osat ovat irti toisistaan.

Esimerkiksi aivan helvetin lujat ja kovat matkustajakoneen sivuvakaajan kiinnikkeet (hiiikuitu-titaani) napsahtivat poikki tuollaisella sarjatuli-mekanismilla, ilman mitään muuta kuormaa kuin ohjaajan poikkeuksellinen poljinliike. Pari sataa ihmistä kuoli, koska suunnittelijan mielestä kova ja luja kiinnike on hyvä. Tavallinen, plastista muodonmuutosta kestävä alumiinivakaaja olisi kestänyt vaikka lentää Cessnalla läpi - siitä olisi tullut ruman näköinen ja vääntynyt, mutta se olisi pysynyt paikoillaan ja mahdollistanut hätälaskun.

Liitos-osan laboratoriossa saavuttama staattinen lujuus ei siis määrää sitä, miten hyvä liitos on. Staattinen lujuus on välttämätön, muttei läheskään riittävä edellytys toimivuudelle. Sen lisäksi osalla pitää olla kykyä kestää muodonmuutosta ja sitoa iskuenergiaa.

Joku ruuvi A voi kestää venyttää 0.1 mm 1000 kg vedolla. Se pystyy sitomaan yhden joulen ennen hajoamistaan. Toinen ruuvi B voi kestää venyttää 10 mm 800 kg vedolla. Se kykenee sitomaan 80 joulea ennen hajoamistaan. Se on siis huomattavasti parempi sitomaan iskuenergiaa ja säilyy todennäköisemmin hengissä normaalikäytössä. Asia ei oikeasti ole vaikea ymmärtää, ellei ymmärtämiselle ole jotain periaatteellisia esteitä.
Vastaa lainaten