Joo tai siis männän iskupituudesta syöttötapahtuma aloitetaan aina heti kun tapin pää sulkee holkin reiän ja ruiskutus päättyy kun tuo lovi nousee reiän kohdalle ja paine pääsee karkaamaan tapin päältä takaisin pumpun rungon puolelle. Mitä suurempi syöttö niin sitä myöhemmin ohivuotoreikä aukeaa. Toki tässä lovipää mallisessa tapissa syöttö myös aikaistuu kun elementtiä käännetään lisää, mutta se on sitten elementin geometriaa enemmän kuin tuon rivipumpun elämää.
Se tässä kovasti ihmetyttää että minimiainemäärästä maksimiainemäärään tuo elementti kääntyy ehkä 30-35 astetta. Tuolla kääntöholkin hammaskehällä tämä tarkoittaisi että säätötangon tehollinen liikealue olisi noin 6 mm.
Jos nyt isoja virheitä tämän asian ymmärryksessä ei ole sattunut niin sinänsä tuo liikemäärä kyllä selittäisi sen miksi esimerkiksi kompensaattorin ahtopaineen alaisen maksimisyötön säätöruuvia suositellaan säätämään esim. varttikierros kerrallaan.
Näillä omilla modauksilla siis nuo vakioelementit on tosiaan loppuneet jo jokin aikapäivä sitten ja selittänee miksi veto ei varsinaisesti tunnu lisääntyvän tuolla yhden barin yläpuolella siten niinkuin voisi olettaa tapahtuvan. Toki turbostakin hyytyy suorituskyky lähempänä kahta kiloa, mutta pakolämpömittari samaten kertoo että aine kyllä loppuu auttamatta kesken.
Uskoisinkin että vakioelementeillä riittää modaamattoman syöttöpumpun hilppeet aivan mainiosti irroittamaan kaiken sen ainemäärän mitä elementit kykenee tarjoamaan. Jos siis on esimerkiksi jokin vähän paremmin virtaava turbo ja kannen irroituksen yhteydessä vähän siistitty kanavia niin kone varmasti hengittää siten että tuo kompensaattori olisi hyvä säätää kokonaan uusiksi. Ketjun aloittajallakin vaikutti jokin olevan pahasti pielessä tuon säädöissä.
Kompensaattorin uusiksi säätämistä varten suosittelisinkin siis seuraavanlaista toimenpidettä. Pakolämpömittari on erittäin tarpeellinen jos tavoittelee maksimisuorituskykyä. Mutta perus säätönä melko savuttomaan mutta suorituskykyiseen lopputulokseen tämän luulisi toimivan.
Huomiona! Jokainen säätää omalla vastuullaan, joten tämä olkoon ohjeviittana niille joille säätäminen on edes jossain määrin tuttua tai muuten ovat valmiita ottamaan riskin.:
- Säädä ahtamattoman puolen perusainemäärä siten että kaasu pohjassa ja kuorma päällä kone savuttaa hyvin lievästi alueella 1000-1200rpm. Tätä käytetään ns. perus referenssinä.
- Ruuvaa kalvon jouselle pieni esijännitys "sormikireyteen". (8mm kuusiokololla avattavan propun alla). Kalvon vastajousen holkki, Guide Bushing, aukeaa koneesta pois päin ja kiristyy koneeseen päin.
- Jos pieni savutus ei haittaa niin kalvon säädön jälkeen voi perusainemäärää lisätä esim. puoli kierrosta.
- Ahtopuolen maksimiainemäärän ruuvi säädetään siten että, kaasu pohjassa:
-- Ilman pakolämpömittaria täydellä ahtopaineella kierrosalueella 2000-2500 rpm savutus on käytännössä olematonta.
-- Jos pakolämpömittari löytyy ja se on asennettu ennen turboa niin vakiomännillä suosittelisin maksimilämmöksi pitkässä ylämäkivedossa 550-600 celsiusta. Jos on teräsvahvistetut männät niin 700 celsiusta on vielä turvallisuuden rajoilla.
- Kompensaattorin kannen alla olevilla säätöruuveilla voi sitten säätää maksimiainemäärän profiilia kierroslukujen mukaan. Mutta näiden vaikutus ei ole samalla tapaa merkittävä kuin tuon kalvon säätö.