Pehmeässä pakkaslumessa rengas menee syvälle ja riippuu sitten pinnan laadusta, saako rengas sieltä otetta vai ei. Jos on liiska heinikko/sänki tai jäinen sileä pinta, niin ei siitä otetta saa kuin pehmyt, saipattu ja vielä ehkä nastoitettu rengas. Jos on kovanpuoleinen isopalainen rengas, palat vähän pyöristyneet kulmistaan ja leveyttäkin on, niin vastustaahan se lumessa menoa, kun joutuu auraamaan uraa ilman pitoa pohjalta. Kapeampi joutuu tekemään uraa vähemmän ja kun pintapaine ja sitä kautta pito pohjalta on parempi (jos sitä yleensä on), niin etenee yleensä paremmin.
Jos ajaa toisten hinkkaamassa urassa letkan loppupäässä, niin sitten kaipaa hyvää nastarengasta, mutta neitseelisessä hangessa pohjalta löytyy yleensä sen verran pitoa, että palarengaskin saa otetta, ellei ole isot pyöristyneet palat.
Vertasin leveämpää n. 31" nastarengasta ja kapeampaa 29" M/T-rengasta samanlaisella lumella talvella. 29:n korkeus riitti nostamaan pohjapanssarin juuri lumen pitaa hipomaan, joten se ei jarruttanut menoa, mutta banjo piirsi koko ajan uraa lumeen. Kapeampi M/T eteni oikeastaan vähän paremmin kuin leveämpi nastakumi. Nastakumi pyöri enemmän tyhjää, kun kuvio oli täynnä eikä se päässyt alustaan asti, mutta kitka lumesta riitti etenemiseen. Palarengas kaivoi lumen pois ja raapi pintaa, mutta sieltä löytyi jonkin verran pitoa. Testiä tuli ajettua hangessa muutama kilometri, joten ihan pikkupyrähdys se ei ollut.
Suojalumella ja pakkasten kovettamalla lumella tuntuu leveämpi rengas toimivan paremmin, kun ei uppoa pohjia myöten, vaan etenee hissuttelemalla tiivistyneen lumen varassa siinä "puolivälissä". Näin käy tietysti pehmeällä pakkaslumellakin, jos tarpeeksi leveä (kantava) rengas suhteessa auton painoon (se Hencan Islanti-esimerkki on juuri tätä). Voi olla, että suojalumella ne minun testirenkaat olisi toimineet päinvastoin kuin sillä läpipehmeällä pakkaslumella.
|