Lauantai 14.3.2020
Aamutoimien ohessa ladataan hdjta ja jeeppiä.
Jeepissä raju auraus ja raidetanko puretaan irti oikaisua varten. Ei mikään ihme ettei oikein meinannut pysyä yöllä reitillä.
Veden korkeus.
Tonin keittiössä.
Koronasafariksi tätä voisi kutsua.
Roope on myös ajanut defen kyljen sisään yöllä ja kylkiputken alumiinilista lerpattaa. Se korjataan poraruuvilla. Letkassa on nyt kaksi virratonta autoa, päätetään silti ajaa jotain niille sopivaa settiä.
Varsinaisesti ei paha ongelma mutta vinssata ei niillä voi, ainakaan pitkälle. Eikä uskalla yksin lähteä rajalle ilman latausta jos sähköt loppuu.
Reitti leiristä kääntöpaikalle on onneksi jäässä sillä muuten voisi olla tekemistä. Nytkin jään pettäessä menee aika syvälle. Kääntöpaikalla pysähdytään ja Roope tutkii Defen kolkutusta.
Takatukivarsien puslat on valmiit ja ne vaihdetään samalla.
Selkeästi puslien kestävyys rover varsissa ei vain räkytäkyn ongelma.
Kurvaillaan kohti kääntymää, ajetaan Heinjoelta hieman länteen ja koitetaan läpi jotain uutta katkoviivaa. Saavutaan tukkikentälle jossa pidetään ruokatauko.
Ruokailun jälkeen jatketaan eteenpäin ja selkeä ura jatkuu mutta edessä pari isoa runkoa. Ei lähdetä sahailemaan vaan heitetään uparit ja kokeillaan toista haaraa.
Ura olisi jatkunut Tulenmaa tai Tiilenmaa nimiselle tilalle josta voisi päästä pienen pehmeikön jälkeen uralle joka vie tien varrella olevaan Mattilan raunioille.
Toinen vaihtoehto venäläisen kartan mukaan on enemmän länteen ja ylös.
Toinen haara menee Kallioranta nimiselle tilukselle mutta päättyy aukkoon. Ura pitäisi mennä kahteenkin suuntaan mutta Ilkka ei sitä nyt löydä ja päätetään tällä kalustolla jättää harhailut väliin.
Ei pitäisi olla pahakaan rasti mennä tästä läpi sillä tie on noin kilometrin päässä lähellä Seppälä nimistä rauniota.
Palataan Heinjoelle päin ja kurvataan pohjoiseen. Matkalla tutkitaan hylättyä tiilitaloa jossa hienot kalterit ikkunoissa. Mikä liene ollut?
Seuraavaksi tutkitaan mistä edellinen reitti olisi tullut ulos, varsinkin Tuokkolanjärven ylitys arveluttaa mutta siellä olis ollutkin hyvä silta metallikaiteilla.
Sitten ajellaa upealle leveälle puron ylitykselle Myllyjärven vieressä. Ilmeisesti tässä on josku ollut silta mutta nyt ajetaan vierestä ohi.
Tie laskee pellolta alas kinkamalle jonka jälkeen ajetaan isojen kivien vierestä vastapuolelle. Pohja on kova ja kivinen, eikä vettäkään ole paljon.
Sitä jonkin matkaa eteenpäin tulee tuttu rautasilta josta ajettu vierestä yli. Joki laskee Noskuan selältä viereiselle Kotijärvelle joka taas laskee Myllyjärveen josta äsken tultiin ohi.
Nyt vettä on rajusti ja silta lätäkön keskellä. Roope kokeilee viereistä ylitys mutta keula menee jo veden alle ennen jokea. Sillan jälkeenkin menee aika syvään ennen kuin tie nousee mäntykankaalle.
Sillan jälkeen vastaan tulee venäläinen paku, minne lie matkalla. Kääntymän kylä on yksi kauneimmista täällä suunnilla. Iso kiveä ja vesistöjä, todellista maisemareittiä.
traktoreiden kohdalta pitää kääntyä vasemmalle.
Panssariesteitä
Välillä keli näyttää tosi hurjalta kun puhaltaa kunnolla selältä. Onneksi Roope on monsterilla mukana niin on jäänsärkijä, muuten oltaisiin oltu pulassa tai ainakin kaikki keulasta olisi paskana.
Seuraavan mäen takana aurinko hellii paratiisissa kulkijaa. Noskuan selän/Jännepuunjärven laitaa kulkeva tie on suurilta osin veden alla ja jäätä reilusti.
Kuiville päästyä pidetään Jeepin lataustauko ja paistetaan makkaraa. HDJlla ei ole ongelmaa kun auto ei tarvitse muuta virtaa kuin että sammutussolenoidi pysyy auki. Lisäksi päällä on navigaattorit ja LA.
Ajellaan hieman etelään päin Vuoksea kohti, tarkoituksena ajaa maisemareitti Kuukaupin siltaa kohti. Kovat metsätyöt ovat muokanneet maisemaa mutta onneksi reitti on vielä ajettavissa.
Aikaa kun on niin käydään kaikki katkoviivat läpi rannasta. Monta hyvää leiripaikkaa taas kesän reissuille.
Täällä on ajettu jotain suunnistuskisaa koska spraymerkkejä jokapuolella.
Pailahti / Peräpelto niminen tilus Vuoksen varrella. Iso niitty leiriytymiseen ja sopivan sivussa sivistyksestä.
Jyrkänmäki nimisen talon kohdalta Vuoksen varrelle noin 400m. Pehmeää reittiä osittain mutta vaikea sanoa minkälainen on keväämmällä.
Pieni hieno leiripaikka, vähän ylempänä kallion takana mahtuu enempi autoja parkkiin.
Uimapaikkakin on.
Jatketaan kuitenkin eteenpäin vajaa puolikilometriä ja jäädään niityn laitaan leiriin.
Muutaman talon rauniot ja useampi kellari ympäristössä. Nurkassa on hyvä suojaisa paikka.
Saadaan vihdoin kunnon tulet.
Nuotiolla kelpaa hörpötellä kun on kunnon tulet. Paljon ei tosin pullo kierrä koronan pelossa. Joidenkin kännykkään tulee THL viesti että reissusta saa kaupan päälle vielä 2 viikkon kotikaranteenia.
Tätä hieman naureskellaan koska viesti tullut siinä vaiheessa vain muutamalle. Viimeistään seuraavaan päivään mennessä se on tullut jo kaikille.
Täällähän me ollaan oltu virukselta suojassa metsässä ja ihmiskontaktit on rajoittuneen kauppaan ja tulliin. Hieman huolestuttaa mutta arvellaan että rajasta päästään aina kotiinpäin.
Autot taas discolataukseen jotta lämmitin varmasti pyörii koko yön.