Alkaa sit viimeinen näytös isällä kurkkusyövän kanssa. Oli jo olevinaan toipunut siitä, pariin vuoteen ei merkkiäkään syövästä hoitojen jälkeen, vaan nyt joulun alla meni nopeasti huonoon kuntoon. Tänään sit lääkäri oli kertonu ettei voi leikata, eikä sädehoitoa antaa, kummastakaan tuskin selviäisi hengissä. Siispä siirrytään saattohoitovaiheeseen, hengitysputki kurkkuun, letku onkin jo vatsassa ruokintaa varten ja tukevat kipulääkkeet käyttöön, toivottavasti kuntoutuu sen verran että kotiin päästäisivät...
Jotenkin sitä toivoisi että kesään asti ainakin jaksaisi, mikään mahdottomuus se ei olisi, mutta koskaan ei ennakkoon tiedä miten syövän kanssa käy. Kun vähän häntä ajatellen tulin sopineeksi Series 2a Lantikan ostosta, semmoisilla kun oli 70-taitteessa kurvaillut YK-joukoissa, ja siitä tuli koko lapsuus kuultua että miten parhaita ne on, ja että ostaa YK-kaverilleen kans Lantikan kun voittaa lotossa. Kumpikaan näistä ei sitä lottovoittoa ehtinyt saamaan, kaveri siirtyi ajasta ikuisuuteen jo 15 vuotta sitten, isä seurannee perässä...
Himpun tyhjä olo tuommoisen viestin jälkeen minkä tänään sain...
|