mitä eroa on Pajunkissalla ja plasmaleikkurilla...eisittenyhtäänmitään…
...jottasaisimme näissä keskiviikkoisissa pikku
kaljoissa selvyyttä Pajunkissan piilevistä kyvyistä meidän täytyy pakittaa ajassataaksepäin alkukesään jolloin päivän politiikasta poiketen se oli hallitus joka esitti välikysymyksensä tontilla lojuvien LandCruisereiden lukumäärästä… kuuliaisena oppositiolaisena ryhdyin ripeästi toimiin kaluston hajauttamiseksi vuokraamalla katumaasturin peräkoukkuun sensamaisen trailerin jolla Pajunkissaa alunperinkin pihaan kyyditettiin…
…saadakseni namuteltua kissimirrin trailerikyytiin minun täytyi ensin ajaa se pois takatontin paikoitusalueelta… pakoreitti kulkee parisataa metriä yleistä tietä pitkin…jokasekin on riittävän pitkä pätkä hankaluuksiin joutumiselle liikennekelvottomalla kulkuneuvolla… muttakoska peli
miehet eivät pelkää niin nakkasin akut paikoilleen ja naksautin kisumirrin kehräämään… haljenneet akunkengät oli sitäennen naitettu napoihin a’la lukkopihdit…
laiskana ja saamattomana persoonana päätin nakata pahvilaatikon konepellin ja kaks’toista-hooteen välimaastoon pitämään konepeitettä lukkopihdeistä loitompana sekä sikälisopivasti ylhäällä jotta yhä näkisin tähystää
horisonttiin kuskinpukiltani siirtymätaipaleen ajan…
alkumatka sujuikin kuten tanssiitähtienkanssa kunnes yks’kaks konepellin alta alkoi kajastaa samanlaista sähkönsinistä valoa kuin Terminaattorin
synnytyksessä...alta aikayksikön koko sähkötekninen katastrofi huipentui savuun sekä kipinöiden konepellin läpi penetroituvaan kultaiseen suihkuun kuin kioskin ylähyllyltä myytävissä VHS-kaseteissa konsanaan… tästä oikosulkevasta näystä jäykistyneenä sompasin viimeiset satametriä silmät
selälläni kurvaten Pajunkissan pikaisesti kotitorpan pihaan valmistautuen kirjaamaan kalustotappiot oikosulussa paukkuneiden sulakkeiden sekä sulaneiden sähköjohtojen muodossa…käynnistysakkujen maallinen vaellus lienee sekin aamenta & ave’mariaa vaille valmis…
…mutta mitä ihmettä
… kaks’toista-hootee kehräsi yhtä kissamaisesti kuin ennenkin…laturi oli edelleen elävien kirjoissa eikä sulakkeita ollut kärventynyt ensimmäistäkään… akutkin olivat ihmeenkaupalla välttäneet viimeisen voitelunsa…ainoana alaskirjauksena oli konepelti johon oli villinlännen bäng-bängtyyliin ilmestynyt lukkopihtien säätöruuvin mentävä reikä… joten ei muutakuin hattu pois päästä nippondenson sähköteknisen turnauskestävyyden edessä ja villikissa vetokoukkukyytiin…
...tässätaidetaan olla mrMallorcan sanoin matkalla kohteeseen… terveiset Atoyot:lle
!
…ja tässäsitä ollaan jo kohteessa… eimuutakuin ajosillat tonttiin…
…ja Pajunkissa pakittamalla parkkiruutuunsa… heikko
hermoisimmille homma saattaa haiskahtaa loppusijoituspaikalta mutta meillekaikille Toyotan tekniikkaa tunteville se on vain välietappi ennen seuraavaa elintenluovutusta
…
