Perjantai 25.10.2019
Leiri aamulla
Lähdetään suursuon päälle kiertävälle reitille klo 9:43. Ikka ja Toni liittyy letkaan vaikka mäyriksestä on mennyt murros. Kone on sentään viritetty kiinni läpipulteilla. Reittiä katsotaan kartasta ja se näyttää aika viattomalta siirtymä tyyliseltä jossa mennään suon laitaa mutta kovempaa kannasta pitkin. Matti lähtee defellä kohti rajaa ja pääseekin ongelmitta perille. Vesipumppuviritys oli siis toimiva. Letkassa on nyt autoja 19 kpl. Hiekkatie päättyy paikallisten leiriin jossa on suolle viritelty jotain ampumajuttuja, liekö tauluja varten. Leiripaikka on täynnä haulikon hylsyjä ja kynittyjen lintujen sulkia. Joku sanoo että on joutsenen sulkia?
Tänne on kerran ajettu poikittainkin suota pitkin. Käytännössä siis 1,5km avosuota. Oli kyllä hyvin kantavaa silloin.
Tuttu kytkinkoppa puunoksalla.
Tästä eteenpäin reitti menee suon laitaa jota pystyy tarkasti ajamaan. Noin kilometrin päässä harhaillaan niemen nokassa ja otetaan vähän väärä suunta katkoviivaan nähden, olisi pitänyt kääntyä suoraan pohjoiseen seuraavaan saareen mutta kierretään vähän enenemmän lännen kautta. Saattaa olla että vaihtoehto on parempi koska reitillä on jonkinlainen joen ylitys jossa ei siltaa. Siinä oli kait joku volvo upotettu riskiretkellä aikoinaan. Mustavalko kartan mukaan hyväkorpi niminen paikka ja seuraavaan saareen mennyt joskus jonkinlainen kapulatie. Nyt seurataan genshtab kartan saaria jotka syvemmällä suolla. Puusto on todella tiheää ja välillä näyttää todella toivottomalta. Reitti kuitenkin löytyy ja pitkälti mennään ajamalla. Jotain nyppyjä joutuu ottamaan mutta lähinnä jää pehmeisiin paikkoihin kaatuneisiin puihin kiinni. Ohjausiskarin kiinnike on hajonnut alapäästä ja takeltaa välillä raidetankoon kiinni eikä saa toiseen suuntaan käännettyä kunnolla. Lukot päällä muutenkin saa pientä grantin rattia vääntää ihan tosissaan. Kärki saavuttaa viimeisen saarekkeen jolle noustaan pienen kallion päälle. RJstä repeää panhardin korvake ilmeisesti juuri tähän.
Kalliosaarekkeelta dipataan pehmeämmälle jota on edessä noin 500m.
Tästä eteenpäin on noin 500m metsittynyttä suota kunnes alkaa kovempi metsä. Nyt vasta mieleeni tulee minkälaista taistelua takavuosien safareilla oli samoissa paikoissa ja joskus jouduttiin kääntymään ympäri heti alkuun. Hupsista joo, helppo muutaman tunnin siirtymä piti olla. Olen jo tässä vaiheessa varma että peräpää ei ole tämän vuorokauden aikana yli. Se muuttaa jatkosuunnitelmaa sillä muuten oltaisiin ajettu jonnekkin kauemmas.
Perästä kuullaan että isosta kissasta on menny murros. Roope, minä ja Samuli jatketaan reittiä eteenpäin. Tarkoituksena löytää paras reitti läpi. On vaan niin tiheää ettei vaihtoehtoja kauheasti ole. Roope ottaa keulan ja ajaa defen kiinni, vinssataan taakseppäin ja sahataan kierto viereen. Mönkkärin jälkiä menee sinne tänne ja osan matkaa seurataan niitä. Vuosia vanha baltika tölkki on puunoksassa reittimerkkinä ja tarjoaa lohtua, ollaan oikealla jäljellä. Eteenpäin jatkuu selkeä ura mutta on pehmeää. Ensimmäisenä autonakin joutuu vinssailemaan vähän väliä ja perässä tulevilla heti tuplana vaikeampaa ellei kiertoa löyty. Ilkka huutelee länkkyyn että murrosvammanen volvo ei oikein etene ja nyt se pitää korjata. Varaosia vaan pitäisi joltain saada. Lopulta saa varaosat hommattua ja suorittavat vaihdon reitillä.
Keulilla Samulilta menee raidetanko mutkalle ja sitä vinssaillaan suoraksi. Kuvasta näkee aika hyvin minkälaista 500m pehmeä alue on. Tiheään kasvanutta kitumäntyä ja todella pehmeää. Oman reitin valinta ei ole aina helppoa ja osittain mahdotonta.
Loppuletkalla kestää remonteissa ja saadaan kolme ekaa autoa kuiville. Jatketaan kuitenkin hieman eteenpäin koska reitillä vielä yksi lutakko. Pääsen siitä ajamalla yli mutta muut jo vinssaa. Kello on noin 14:30 ja reitillä on vielä 16 autoa. Koopee saapuu järkevissä ajoin meidän perästä mutta sitten alkaa kestämään. Seuraavat autot tulee noin klo 17, Kiima ja pikkukiima.
Pidetään välileiriä reitin varrella ja tehdään ruoat. Vettä sataa ja Samuli kaivaa autosta sateenvarjon jonka halkaisija on useampi metri. Se viritetään tipan takakulmaan. Osa käy jalkaisin reitillä tutkimassa tilannetta ja siellä onkin sellaiset vinssitalkoot että arvioidaan viimeisten olevan yli yöllä tai aamulla. Jalkamiehet palaavat kun kaikki vaatteet on kasteltu litimäriksi. Länkystä kuunnellaan tilannetta, jollain on virrat vähissä, rengas vanteelta, MakeO pyytelee apua kun on ollut jumissa jo tovin samassa paikassa jne. Tero ajaa Volvon kannon päälle ja alumiiniseen öljypohjaaan tulee nyrkin kokoinen reikä. Se korjataan katosta rälläköidyllä pellinpalasella, poraruuveilla ja possumassalla. Ilkalta katoaa volvosta vaihteita ja lopulta toimii vain pakki, 3 ja 5 vaihde. Joutuu turvautumaan hinausapuun. Tapsaltakin ilmeisesti mennyt murros reitillä.
Päätetään lähteä etsimään leiripaikkaa edessä olevasta männiköstä ja sellainen löytyykin pian. Laitetaan tulet pystyyn että perästä tulevat pääsee kuivattelemaan. Ei vaan kuulu ketään ja vettäkin sataa. Samuli virittää taas megasateenvarjon nuotion ääreen. Se vedetään liinalla kantoon kiinni. Teltat viritellään niin että viereen mahtuisi vielä muutkin lämmitystä kaipaavat. Jätän planarin valmiiksi ulos jos joku tarvitsee sitä. On niin lämmin että arvelen pärjättävän ilmankin. Nuotiolla vähän iltapalaa ja sitten nukkumaan. Osa porukasta tulee kai leiriin kahden aikaan ja viimeiset seitsemältä aamulla.
Myöhemmin ihmettelen suuresti miten lopuilla kestää niin kauan. Viimeisestä saarekkeesta on ehkä 500m pehmeää soista metsikköä ja sitten noustaan jo kovalle. Osasyyksi selviää että jostain kumman syystä letka on lähtenyt saarekkeesta suoraan itään eikä pohjoiseen minne muut ovat menneet. Katkoviivatie kyllä menee siellä mutta jopa RR06 reittiviiva jota neuvon käyttämään apuna palaa saarekkeeseen sieltä. Saan Kimmolta tämän reittiviivan ja hänen kohdallaan kyseinen 600 metrin kiertolenkki kestää neljä tuntia. Palattuaan takaisin reitille ovat he edenneet saarekkeesta vain 150 metriä ja edessä on vielä 350 metriä pehmeää. Ymmärrän nyt hyvin miksi on kestänyt kauan, puhumattakaan että sataa, on pimeä ja remonttiakin on riittävästi. Silti Kimmon suunta oli ihan hyvä, olisi vaan pitänyt ajaa reitti ylös katkoviiva pitkin ja käydä katsomassa sillan kohta. Satelliittikuvien perustella ei vaan näytä kovin hyvältä sillä välissä on aika vetistä suota ainakin jotain kymmeniä metrejä vähintää
Vähän statistiikka tästä reitistä. Reitti on noin 7-8 km pitkä.
Pinkki viiva on kolmen ensimmäisen auton Mudventures 2019 = ~4,5h
Punainen viiva on Riskiretki 2006 = ~8,5h
Sininen viiva on Kimmon Mudventures 2019 = ~20h
