[mikjus]

Keskiviikko 23.10.2019

Aamulla oli mukava herätä lämpimästä teltasta. Sen verran planari ja muutenkin lämmin keli aiheutti hikoilua ettei makuupussia tarvinnut vetää kiini. Aamupalan jälkeen arvottiin päivän reittiä. Meitä oli mukava pieni 8 auton letka.



Lähtiessä ylimääräisen stopin aiheutti heti alkuun pajero, se vuosi jostain nestettä ja konepelti oli jämähtänyt jumiin. Vaikka hakattiin maskista paloja pois, että pääsisi lukkoon käsiksi, ei se meinannut aueta millään. Lopulta piti purkaa pultteja írti että koko lukko saatiin irti. Sen välistä löytyi joku ylimääräinen holkki joka jumitti koko hoidon. Vipusysteemi voideltiin samalla moottoriöljyllä. Varsinaista nestevuotoa ei löytynyt joten jatkettiin matkaa.



Päätettiin ajaa Kosenmäen lenkki, siitä kun nyt pääsi näppärästi ensin Portinmäen kautta koukkaamaan Kosenmäkeen ja sieltä takaisin päin eri uraa ja lopuksi Valkolammen laitaa takaisin leiriä kohti. Reitti teki tavallaan epämääräisen muotoisen kyljellään olevan 8 lenkin. Kai tälle lenkille pitää kohta antaa nimeksi Kosenmäen kasi. Alkuun ajettiin mutapassille josta viimeksi Saharin hajonnutta jeeppiä naarattiin läpi pimeässä. Kierreltiin reilusti vasenta laitaa mutta kovin pehmeää oli silti. Kaikki joutuivat ottamaan ainakin pienen vinssauksen että päästiin takasin uralle. Koopeelle tuli vinssin kanssa jotain ongelmia ja hilux vedettiin toisella autolla irti. Onneksi vintturi saatiin myöhemmin kuntoon, en muista mitä vika siinä edes oli.






Päästiin takaisin tieuralle jota jatkettiin etelään kunnes koukattiin itään kohti Suuraho nimistä taloa. Matkalla oli muutama terävä ojan ylitys joissa vinssit lauloivat kun puhdasta ylityskohtaa ei löytynyt.


















Saavuttiin Suurahon tiluksille jossa ennen niittyä pidettiin ruokatauko. Sitä ennen kävin tutkailemassa Suurahon raunioita. Navetan kivijalka oli vahvasti pystyssä mutta talosta ei ollu jäljellä kun kivinen tulipesä.






Ruokailun jälkeen keskusteltiin mahdollisesta jatkosta. Olin käynyt ajamassa lenkin ja huomasin että puussa olevalta vanhalta ampumatornilta lähti selvä ura kohti Jokela nimistä taloa. Tiesin paikan hyvin sillä olin käynyt siellä viime reissulla tutkimassa mutta toisesta suunnasta. Matkaa raunioille olisi vain 150m. Ajeltiin paikalle ja Roope koitti ensimmäisenä. Hieman märkää ja pehmeää oli vielä. Keväällä majavan pato oli tulvittanut koko laakson. Roope pääsi jonkin matkaa eteenpäin mutta sitten pitkittäiset tukit urassa hankaloittivat etenemistä ja jouduttiin vinssaamaan takaisinpäin. Tästä varmaan pääsee jos vinsaa vähän matkaa tai keli olisi kuivempi.






Jokela oli niin lähellä että päätettiin etsiä uutta reittin niityn ylälaidasta. Se oli veden vallassa ja siinä oli poikittaisia ojia. Näytti hurjalta mutta oli ajettavissa. Pienen pyöriskelyn jälkeen Slava etsi metsästä ajettavaa lautua ja sellainen löytyikin. Se vain vei suoraan pohjoiseen eikä itään kohti Jokelaa. Pohjoisessa tiedettiin että vajaan 500 metrin päässä on ajoura joten suunta oli ihan hyvä. Metsään noustiin hieman korkeammalle ja matkalla taidettiin ajaan juoksuhaudan yli. Sitten samoiltiin hetki metsässä kunnen tuli aivan selkeä korjuu ura joka varmasti veisi tielle. Ainoastaan korkeat kannot aiheuttivat tökkimistä mutta muuten päästiin hienosti tieuralle.



Jatkettiin Koskela nimisen talon raunioille josta koukattiin takaisin itään läpi joskus niin pehmeän niityn. Nyt se oli paljon kuivempi ellei osunut vanhoihin uriin.







Koopee jäi johonkin ojaan jumiin mutta Mankonen otti ohitusreittiä oikealta. Auto liikkeelle, isoja puita uuniin ja LJ:n perään. Multa lenteli ilmassa mutta edettiin hyvin ja otin aivan uuden reitin jolla ohitin koko letkan ekalle ojalle asti. Pian tajusin että vedin juuri ojasta yli kun olisi kannattanut pysyä sen toisella puolen.

Voi pahkura.


Ei kuitenkaan menty samasta reiästä takaisin vaan otettiin aivan uusi linja yhtä sarkaa korkeammalla. Siellä oli kanssa ikävä oja vastassa josta piti nyppästä ylös ja edessä oli heti toinen oja. Hiluks vinssattiin toisesta ojasta yli mutta itse sain vekslattua auton 90 astetta vasemmalle ja ajettavalle reitille. Muut ottin paljon enemmän vasemmalta ja pääsivät osa ajamalla ojasta. Kalaakin tuli jostain ojasta mutta se päästettin takaisin kasvamaan.








Saavuttiin valkolammelle jossa ahdasta ja kaltevaa reitti edettiin aivan lammen viertä. Lopulta reitti kävi niin ahtaaksi että samuli puikkasi suoraan suolle jossa vain kitukasvuista mäntyä. Itse vekslasin ahtaassa paikassa auton poikittan ja koukkasin samulin perään. Hyvin ryömi suota hieman omaan jälkeä pitkin. Välillä meinasi upottaa ja kerran lähti joku mänty matkaan auton alla mutta onekksi se irtosi kun otin pakkia. Suota pitkin pääsi tarkasti puikkelehtimalla aivan loppuun asti paikaan jossa reitti nousi kovalle. Siinä jumituin lutakkoon ja jouduttiin vinssaamaan eteenpäin. Osa porukasta ajoi aikaisempaa reittiä joka kulki kovan maan rajalla, se ei tainnut enää olla kovin hyvässä kunnossa koska osa suuntasi enemmän suota kohti. Pian perässäni oli Roopen porttodefe ja sekin jäi jo jumiin parin auton ajamaan jälkeen. Defeä vinssattiin bjn perästä ja oma vinssikin oli edessä olevassa puussa kiinni. Roope saatiin kuiville ja vedin berttaa vielä pari metriä eteenpäin että sain takarenkaat kuiville. Loppumatkaa olikin kovaa kangasta ja sitten saavuttiinkin jo hiekkatielle jolle piti ajaa korkean reunapenkan yli. Ajeltiin leiriin samaan pamelan männikköön. Vettäkin sateli jossain vaiheessa mutta Samulilla olikin melkoinen sateenvarjo matkassa joka tarjosi suojaa myös kavereillekkin.






Illan ja yön aikana leiriin valui lisää porukkaa. Ilkka ja Toni olivat kahdella autolla Haukkavuoren suunnalla jonne meidänkin oli alkuperäisen suunnitelman mukaan päätymä joskus ehkä torstai iltana. Heistä ei ollut kuulunut mitään ja arvailtiin onko esim. Toni siellä vai tulossa tänne. Joni saapui Ukkosen kyydissä joten huomisesta alkaen olisi minullakin appari. Perus leirielämän jälkeen oli mukava mennä lämmitettyyn telttaan nukkumaan ja taas tarkeni. Nyt lämmitys oli haaroitettu kahteen telttaan ja Tapsan patroliin. Sen on lämmitin kun ei suostunut toimimaan vaikka testimielessä sitä oli käytetty koko päivä. Lämmitin oli nyt täysillä kun aikaisempina öinä se oli puolella teholla, silloinkin sai nukkua pussi auki mutta nyt sai raottaa jo vähän enemmänkin. Jossain vaiheessa yöllä oli polttoaine loppunut mutta onneksi keli oli muutenkin todella lämmin. Aamuksi sen onneksi joku tankkasi joten sai pukea lämpimässä.