Perjantai
Sen verran pojat oli eilen offanneet että Mikon hodarin T-max vinssi oli hajonnut. Sitä ruvettiin aamulla tutkimaan. Releboxin vaihto ei auttanut sillä vinssin moottori oli myös mykkä. Tapsan autosta soviteltiin takavinssi hodarin keulaan Roopen releboksilla. Warnin puskuri sai hieman rälläkkää operaatiossa mutta vinssi saatiin kiinni ja toimimaan.
Ilkka lukee otteita Mannerheim linja - talvisodan legenda kirjasta.
Päästiin rannasta noin 300m kun letka pysähtyi. Onnekseni kohtaan jossa oli jotain mielenkiintoisen näköisiä raunioita. Pysähdys ilmeisesti johtui siitä että defender vain sammui yhtäkkiä. Ilkan mielestä akun kenkä olisi pitänyt irroittaa mutta Roope ja Slava alkoivat purkaa penkkiä irti. Alla oli ECU boxi. Remontin jatkuessa kävin ensin katsomassa tien vasenta puolta johon meni selvä korotettu ajoura. Tällä puolella oli yksi pienemmän rakennusen betoniperusta.
Palattiin autoille ja siitä vielä tien toiselle puolelle jossa todella paljon suuremman rauniot ja ainakin kaksi erilaista rakennelmaa. Rakennuksia kuitenkin yhdisti jonkinlainen kuilu jonka päällä pystyi kävelemään. Se keskellä oli avointa osaa jonka arveltiin olevan valon takia. Kuilu oli vain hieman matala näköinen kulkea. Suurempaan osaan kuilu meni sisään maan alla olevaa osaan jossa oli ollut jonkinlaisia puurakenteita. Ilmeisesti lattia ja sen alla jotain. Päädyn alakerrassa oli pari huonetta mutta ne olivat rakennuksen pohjaan verrattuna pieniä.
Rakennus oli kuitenkin kymmeniä metrejä pitkä joten mielenkiinto heräsi onko alla piilossa jotain. Aivan toisen pään kulmasta löytyi ahdas kuilu alas. Kuilussa oli muutama metallinen porras mutta se vaikutti niin ahtaalta etten itse harkinnutkaan laskeutumista alas. Ilkkakin jännitti alkuun ja arveli pääseekö kuinka hyvin ylös. Käveltiin jo rakennuksen pohjaa läpi etsien uutta sisäänkäyntiä mutta sellaista ei löytynyt. Sitten Ilkka rohkaistui ja palattiin takakulman aukolle. Ilkka mahtui hienosti aukosta alas alkoi tutkimaan tunnelia.
Jostain näkyi valoa ja Rafu sillä aikaa olikin löytänut minne maan päällä käytävä johtaa. Tunnelista kulki betoninen kuilu pitkin isoa "ojaa", katto ei ollut yhtenäinen vaan keskellä oli aukko. Epäiltiin että se oli valoa varten. Tunneli jatkui aina tien varteen ja ilmeisesti sen toiselle puolelle. Toiselta puolelta löytyi samanlainen rakennelma jota ei ehditty juurikaan tutkia. Tästä lähimmälle SU-4 bunkkerille oli matkaa linnuntietä noin 2km. Arveltiin että nämä voisivat olla jotain majoitus yms. tiloja. Muolajärven läheisyys vaan arvelutti mutta se toisaalta toimi suojana kaikkea muuta kuin ilmahyökkäystä vastaan. Rakennuksista ei ulkopuolella ollut mitään muuta jäljellä kuin betonit. Se arvelutti onko nämä koskaan edes valmistuneet vai onko vain aika ja paikalliset hävittäneet kaikki puuosat. Raunioiden rakentajasta kiisteltiin mutta puut jotka kasvoivat keskellä tukivat Suomalaista alkuperää. Eikä keksitty mitä nämä voisivat olla jos venäläisiä ja miksi ne olisivat täysin tuhoutuneita.
Defender lähti käyntiin kun ECU boksi vaihdettiin toiseen. Vanhan boksin kunnosta ei tietoa koska se saattaa vain olla tiltissä. Autossa nimittäin oli jotain muitakin outoja oireita. Takavalo syttyi ja sammui itsekseen vaikka auto oli parkissa. Jouduttiin pian jättämään raunioiden tutkinnat kesken, piti palata autoille koska joku paikallinen henkilöauto pyrki ohi. Pusikot oli täynnä sienestäjiä, marjanpoimijoita ja tavallisia retkeilijöitä. Jatkettiin matkaa SU-2 bunkkerille jota ensin luultiin kolmoseksi. SU-2 oli kahden konekiväärin sivutatuli bunkkeri. Ilkka luki otteita "Mannerheim linja - talvisodan legenda" kirjasta. Lopuksi otettiin isänmaan puolustajien kunniaksi jaloviina ryypyt.
Ote kirjasta:
#
SUURNIEMEN LOHKO (SU)
Muolaanjärven lounaisranaan noin kahden kilometrin levyinen kaista nimettiin Suurniemen lohkoksi. Sinne rakennettiin vuosina 1938 - 1939 seitsemän uutta betonibunkkeria. Puna-armeija käytti lohkosta nimitystä "Väisäsen vastarintasolmu". *Oma kommentti* Väisänen on talo lähellä SU-4 bunkkeria.
Su1 oli uusi kahden aseen sivustatulibunkkeri, joka oli varustettu miehistösuojalla ja tähystystä varten oli tähystyskupu. 2.2.1940 bunkkeri sai useampia täysosumia kiviverhoukseen eri suuruisista ammuksista. Oikeanpuoleisen sisäänkäytävän katoon osui 203 mm:n miinakranaatti. Se jätti jälkeensä 20 cm:n lommon, pieniä halkeamia ja raudat näkyviin. Tämä ei ollut kuitenkaan vaikuttanut rakenteen turvallisuuteen eikä taistelukuntoon ja vauriot kyettiin korjaamaan.
Samanlaiset kahden konekiväärin sivustatulibunkkerit Su2 ja Su6 (DOT N
152) säilyivät taistelukelpoisina vetäytymiseen saakka. Myös kaksikonekiväärinen Su5 oli taistelukunnossa loppuun saakka, vaikka siihen osui useita täysosumia, mm. 22.12.1939 suorasuuntauskranaatti ampuma-aukosta sisään. Su7 oli yksikonekiväärinen sivustatulibunkkeri. Sekin taisteli asemien luovutukseen saakka.
Suurikokoiseksi miehistöbunkkeriksi rakennetussa Su4:ssä oli kaksi teräspanssarikupua ja miehistön mukavuutta piti yllä keskuslämmitys. Suurhyökkäyksen alkuvaiheissa 1.2.1940 bunkkeri sai useampia täysosumia eri puolille kiviverhoukseensa sekä betonirankenteeseen. Suurimmat ammukset oliva 203 mm:n miinakranaatteja. Niistä yksi osui tähystyskupuun, mikä aiheutti kuvun kattoon 20-30 cm:n pituisen hiushalkeaman. Samana päivänä bunkkeriin osui useampiakin raskaiden kranaattien täysosumia. Ne vaurioittivat miehistöosan kattoa keskikohdalta tehden 20-30 cm syvän uppoaman ja murtaen päällimäiset kolme rautaverkkoa, ja alapuolelta noin 2m2 alalta betoni oli irtautunut pääraudoitusta myöten. Korjaus hoidettiin puupönkityksillä. Toinen uusi miehistöbunkkeri Su3 pysyi myös ehjänä loppuun saakka.
#
SU2 jälkeen ajeltiin SU3:lle. Se oli toisesta laitaa melko ehjä. Kaivokin oli hyvässä kunnossa ja pohjalla näkyi kirkasta vettä. Toinen laita bunkkerista oli räjäytetty mutta alla pystyi vielä kulkemaan.
Sitten jatkettiin suoraan kohti etelää ja käytiin katsomassa Su1:tä. Se oli pahemmassa kunnossa mutta sisään olis vielä päässyt.
Jatkettiin etelään tieuraa. Jossain vaiheessa ylitettiin panssariestelijakin.
Pian sen jälkeen oli maassa vanhoja suomalaisia hautakiviä joita oli ehkä käytetty tienpohjana. Näihin olin törmännyt jo vuonna 2009 kun SLCK:n reissulla Jonetzun kanssa käytiin tutkimassa paikkoja. Yhdessä kivessä luki : Uudenkirkon Kappalainen Efraim Johannes Penttinen * 20.6 1864 - 20.8 1909. Kappalainen on yhtäkuin pappi. Uudelle kirkolle on tästä matkaa linnuntietä noin 25km. Miten lie hautakivi tänne asti löytänyt tiensä. Löysin viitteen tähän sivulta
https://www.geni.com/projects/Papit-Uusikirkko-Vl/44970, toinen nimi on tosin muodossa Johan mutta syntymäaikakin täsmää. Löysin vielä tarkempaa tietoa vuodelta 2015 jossa mainitaan seuraavaa:
#
Penttinen kuoli 20.8.1909 sydänkohtaukseen hoitaessaan viimeistä päivää kirkkoherra Lönnrothin sijaisuutta. Hänet siunattiin Uudenkirkon kirkossa, mutta haudattiin Viipurissa Sorvalin hautausmaalla sijainneeseen sukuhautaan, jonne Uudenkirkon seurakunta pystytti muistokiven.
Keijo Hietanen oli saanut yhteydenoton Penttisen rikkoutuneen hautakiven löytymisestä. Se oli havaittu metsässä yli 20 km linnuntietä Uudeltakirkon kirkolta ja ehkä n. 35 km Sorvalista.
#
Siellä se kivi kuitenkin vielä on vuonna 2019.
2009 reissulla ajettiin autolla Su1 alapuolelle ja hortoiltiin metsässä jalan niin kauan kunnes vastaan tuli jotain mielenkiintoista. Silloin löydettiin vain Su1 eikä jatkettu pidemmälle kun tuli jo pimeä. Virta loppui sen aikaisesta hakkapeliitta gepsistä ja jopa oman auton löytäminen oli työn ja tuskan takana.
Ilkka kertoi että kohta edessä on suo (Suurisuo) ja olivat aikaisemmilla reissuilla kääntyneet ympäri kun uazin ajovalot oli olleet veden alla. Nyt keli oli todella kuiva joten toiveita läpimenosta oli. 6x6 volvo istahti heti reitin alkuun ja piti vinssata eteenpäin.
Muut kierteli oikealta hieman kovemman kautta. Muutaman kerran joutui vinssaamaan että pääsi kovempaan uraan.
Uran varrella kasailin paksuja panssarilevyjä sivuun. Ne olivat olleet kiinni niittaamalla. Löytyi myös jonkinlainen putkisysteemi nivelellä ja kaarevia peltejä. Arveltiin mistä nämäkin ovat peräisin. Ilkka otti puheeksi että täällä pitäisi olla kai jonkun panssarivaunun jäänteet.
Autoja vinssailtiin pehmeimmästä paikasta mutta esim. Tapsa tuli viimeisenä koko matkan ajamalla.
Tie muuttui kovaksi ja jatkettiin vielä etelään Heinäsuon alle josta koukattiin itään. Reitti oli nyt ajettavaa mutta märemmällä kelillä voi olla tekemistä.
Jossain vaiheessa käännyttiin ylös kohti Taaperniemeä. Mökkejä oli paljon vaikka tie oli melko kauheaa "kuplavolkkari kuoppaa". Melkein tuli merisairaaksi. Koittiin etsiä rannasta leiripaikkaa mutta alussa oli paljon mökkejä tai urat eivät vieneet minnekkään. Uutta sähkölinjaa oli vedetty ja tie se vieressä kääntyi kohti rantaa joku 300m ennen Su6 ja Su7 bunkkereita. Täältä kautta niille ainakin pääsee helposti.
Volga oil
Nämä jäi nyt käymättä läpi. Su5 oli merkitty karttaan mutta sen tiedoissa luki tuhottu. Ei tosiaan näkynyt mitään vaikka ajettiin käytännössä lenkki sen ympäri.
Heikkilä nimisen tilan paikalla oli nyt Black Fox recreation center josta käytiin kysymässä olisi mahdollista päästä saunomaan. Kertoi että paikka oli jo varattu ja bussilastillinen porukkaa oli tulossa. Alueella oli hienoja rakennuksia ja sitten perivenäläisiä viritelmiä. Saunakin taisi olla tehty jostain styrox tyylisestä levystä. Jatkettiin eteenpäin ja pysähdyttiin hienolle hiekkarannalle jossa olisi ollut vapaa paikka. Hieman ahdasta vain oli ja paikallisia paljon ympärillä.
Kuusen kylkeen oli maalattu Su4, sille olisi polkua pitkin ollut noin 200m matkaa. Emme käyneet siellä joten jää johonkin toiseen kertaan. Harmillista sillä jälkikäteen katsoin että se on iso miehistöbunkkeri jonne pääsee vielä ryömimään sisään. Jatkettiin eteenpäin kun Tapsa ilmoitti että löysi leiripaikan läheltä "Hännisen rantaa". Alkoi sataa vettä melko reilusti ja leiripaikassa oli huono ranta. Iso kaislikko eikä tietoa pystyykö uimaan. Ilkka päätti lähteä tarkastamaan ensimmäisen yön leirin joka oli noin 1 km päässä rantaviivaa eteenpäin. Tie toki kiersi paljon pidemmän lenkin. Lopulta tuli tieto että paikka on vapaa ja evakuoitiin loppuporukkakin sinne.
Mäkkälä hakkasi lohta leppälankkuun puutapeilla ja laittoi loimuttumaan. Kännäri sitä ennen siivosi nuotion pohjan joka koostui lähinnä alumiinitölkeistä.
Yksi jeepillinen porukkaa oli vielä tulossa leiriin (Niko, MankoLJ ja Samuli). Heiltä tilattiin lisää kaljaa kun Ilkalta meinasi loppua kesken. Ehdin itse jo nukahtaa ennen kuin saapuivat, enkä havahtunut edes siihen, että pystyttivät teltan aivan hodarin viereen.