Lauantai
Aamulla jatkettiin kohti Kuolemajärveä jossa käytiin katsomassa bunkkereita. Yhdestä oli vastikään polttoleikattu rautoja irti? Joku oli varmaan tarvinnut u-lenkkejä.
eka bunkkeri
toinen vähän kauempana ja tien toisella puolella oleva bunkkeri
Laudatkin vielä jäljellä
Harmi etten näistä löytänyt tietoa vielä. Kolme bunkkeria Kuolemajärven alla.
Palo-ojan mukana nousseita luita.
Kauempana oli tämä mutta kolmas olisi pitänyt kartan mukaan olla lähempänä rataa ja tien toisella puolella. Siellä saattaa olla vielä yksi bunkkeri.
Kuolemajärveä ennen oli radan ylitys mutta se meni suoraan jonkun pihaan. Slava kävi kysymässä saako siitä ajaa mutta autoista olis haluttu ottaa kuvat jos radan penkkaan tulisi vauriota. Käännyttiin takaisin ja tsekattiin joen ylitys aikasemman bunkkerin lähellä. Siellä oli kalastajia joten ajettiin takaisinpäin isommalle tielle ja ajeltiin Kuolemajärven ohi. Perkjärvellä pysähdyttiin kauppaan, sillä aikaa kun Kimmo kävi ison tien varrella huoltsikalla tankkaamassa. Gaz oli alkanut kurveissa rötäämään ja sammui kun saavuttiin ison tien rampille.
Kissa nukkui tyytyväisenä keskellä Perkjärven kaupan kulkuväylää. Siitä en viitsi edes puhua mitä kolme koiraa teki keskellä kylää.
Jatkettiin Pihlaisiin kohti hylättyä ohjustukikohtaa. Se on rakennettu kylän raunioille, tai oikeastaan Pihlaisten kylä on tasattu puskutraktorilla sen tieltä. Ilmeisesti kuitenkin jotain osia vanhastakin kylästä vielä löytyy. Hauska juttu että venäläisissä kartoissa on tässä täysin tyhjää kuten varmaan kaikkien salaisten sotakohteiden kohdalla. Edes 2016 vuoden kartassa ei ole muuta merkitty kuin pieni asuinalue joka on jäljellä kasarmista. Yhdessä venäläisessä kartassa sentään on muutama muu rakennus ja kolme viidestä ohjuspatterista merkattuna suurpiirteisesti.
Betonitie Pihlaisten tukikohdan pääportille.
Käytiin kääntymässä mutta koska ei tunnettu paikkaa, päätettiin ajaa sisään mieluummin sivutieltä kuin pääportista.
Sivutieltä bongattiin ensimmäinen iso kukkula jonka päälle pääsee autolla ajamaan. Penger on kuin ramppi joten voi olettaa että sen päälle ajetaan joku tutka tms.
Alkoi satamaan melko voimakkaasti juuri kun pysähdyttiin kohteelle.
Sisätilat olivat aika pienet kummun kokoon nähden joten voi olettaa että enemmänkin tiloja on mutta mistä niihin pääsee.
Puolessa välissä mäkeä oleva tötsä.
Tästä olisi päässyt alas
Kumpu oli tosi korkea. Tämä kuva otettu alle puolesta välistä.
Sade haittasi tutkimista ja jäätiin risteykseen jossa oli muutama sisäänkäynti näkyvillä.
Ensimmäinen oli vain pieni tila.
Kirosin puhelimen alimpaan helvettiin kun hämärässä ei meinaa saada minkäänlaista kuvaa ja sateen jälkeen kaikki oli sumua. Nyt lähteekin suunnitteluu uusi puhelin tai kamera.
Toinen olikin todella suuri kompleksi.
Osa tiloista oli muurattu umpeen jostain syystä mutta reikiä oli hakattu sinne ja tänne. Vaikea arvoida kuinka suuri tila oikeasti on. Huoneita oli kymmeniä.
Kaikki luukut ja isot metallit yllättäen viety.
Sade oli sopivasti lakannut kun saavuttiin maan pinnalle. Pidettiin risteyksessä ruokatauko.
Ruokailun jälkeen saavuttiin "broken hill" bunkkerille.
Täällä on harrastettu kovasti jotain värikuulasotaa tms. Erikoista oli että poltettuja 1000 ruplan seteleitä on pihalla pilvin pimein? Eikä nyt kai ihan mitään leikkirahaakaan kun setelit eivät sateessakaan olleet mennet kovin pahoiksi?
Baarikin oli rakennettu yhteen tilaan.
Saavuttiin ensimmäiseen viidestä ympyrästä.
Jokaisessa ympyrässä oli kuusi ohjushallia ja keskellä yksi tutkabunkkeri.
keskellä oleva bunkkeri
Mitä lie kaivettu
Ajeltiin kolme viidestä ympyrästä läpi ja käytiin yhdessä tutkabunkkerissa. Sitten päätettiin mennä tutkimaan yhtä isoa aluetta joka näytti epäilyttävältä satelliittikuvassa. Se osoittautuikin jumalattoman isoksi halliksi jonka edessä oli metallilla vahvistettuja betonisia ohjureita.
5T82M viittaa ohjuksen siirto alustaan. Voi olla ihan kumipyöräinen kraz ollut kyseessä mutta en oikein löytänyt varmaa vastausta. Ohjurit kuitenkin voisivat viitata telavehkeisiin?
MS? S40?
Sisällä on vieläkin kaikenlaista rojua lattiat täynnä
Salaisia dokumentteja lattiat täynnä, ilmeisesti jonkun ilmanvaihto koneen tosin.
Isot luultavasti metalliset ovet polttoleikattu irti.
Leiriä alettiin arpomaan alueelle mutta hieman epäilytti läheinen asutus. Päätettiin ajaa johonkin nurkkaan piiloon. Matkalta löytyi lisää mielenkiintoista tutkittavaa.
Lopulta jäätiin reunimmaisen pienen hallin eteen leiriin. Itse ajoin sisään koska sai auton vaateriin.
Vieressä oli erikoinen kumpu jonka päässä oli kaksi erillista tilaa joihin pääsi sisään. Päällä oli tähystys/ampuma torni mutta suurin osa kummusta oli maata tai sitten ei vaan löydetty sisäänkäyntiä.
Oltiin aina haaveiltu leiristä jonkun katollisen tilan alla ja nyt kokeiltiin myös nuotiota. Oli meinaan hiton kuuma istua vaikka hallin sivu oli täysin auki ja katossa muutama savupiippu.
Näitä DAL (SAM, Surface to Air Missile) ohjustukikohtia oli kolme kpl puolustamassa Pietaria. Pihlaisto, toinen Pietarin pohjoispuolella ja kolmas Suomenlahden toisella puolen. Jokainen tukikohta koostui viidestä pataljoonasta joista jokainen oli ryhmitetty ympyrän muotoon.
Ympyrän keskellä oli komento- ja tutkakeskus. Sen ympärillä oli kuusi laukaisualustaa ja jokaisen laukaisualustan takana viiden ohjuksen ohjussuoja.
Ohjussuojien takana oli tilaa kuormata ohjuksia autoista säilytys / siirtolaveteille suojiin.
Tästä löytyi juttua roverystävien foorumilta 2015 reissusta josta olen lainaillut osia. (
http://roverfriends.fi/forum/viewtop...8755&start=140)
DAL
Lavotškin La-400 Dal oli Neuvostoliiton korkeatorjuntaa varten suunnittelema, mutta epäonnistunut ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Lavotškinin suunnittelutoimisto teki harvoja ohjushankkeita.
Dal-hanke peruutettiin vuonna 1973. Ohjusjärjestelmätyyppiä ei siten hyväksytty lainkaan aktiiviseen palveluskäyttöön. Ohjustyypin ns. Nato-tunnus oli SA-5 Griffon,
joka korvautui myöhemmin toisella (SA-5 Gammon, S-200). Itse ohjusosan nimitys oli V-1000.
Ohjusjärjestelmä oli raskas ja vaikeasti liikuteltava, mutta sen etuna oli muun muassa hyvin korkea pystyulottuvuus (apogee), noin 30 kilometriä. Vaakaulottuvuus oli noin 200 kilometriä.
Ohjustyypin taisteluosa oli tarkoitus varustaa ydinlatauksella. Ydinkärki oli luultavasti tyypiltään RDS-4 Tatjana. Tatjana oli taktinen plutonium-pohjainen imploosioon pohjautuva fissioräjähde,
voimakkuudeltaan noin Fat Man -pommin tasoa (30 kT).
Ohjusjärjestelmä oli täysin tutkaohjattu ja korkeatorjuntaan tähdätty (muun muassa korkealla lentävät tiedustelukoneet, kuten U-2).
Suunnittelutoimiston johtaja Semjon Lavotškin kuoli 9. kesäkuuta 1960, mikä vaikeutti ohjushankkeen toteutumista.
Tässä vielä jotain tietoa 5 pataljoonasta ja niiden kalustosta, toiminta lopetettu niinkin myöhään kuin 1993.
219th Anti-Aircraft Missile Regiment
219-й зенитно-ракетный полк
Military Unit: 06534
Activated 1.11.63 in Pervomayskoye, Leningrad Oblast.
Organisation (operational 1967):
Anti-Aircraft Missile Battalion (60 26 48N, 29 42 30E) with 6 S-200 (SA-5) launchers
Anti-Aircraft Missile Battalion (60 26 40N, 29 43 01E) with 6 S-200 (SA-5) launchers
Anti-Aircraft Missile Battalion (60 26 48N, 29 43 30E) with 6 S-200 (SA-5) launchers
Anti-Aircraft Missile Battalion (60 27 00N, 29 43 26E) with 6 S-200 (SA-5) launchers
Anti-Aircraft Missile Battalion (60 27 16N, 29 43 26E) with 6 S-200 (SA-5) launchers
Technical Battalion (support area: 60 26 33N, 29 41 42E - guidance & tracking area: 60 27 11N, 29 42 31E)
Early 1970's converted to the S-200V missile.
1988 reduced to three S-200V battalions.
Disbanded 1993.
Headquarters:
Pervomayskoye, Leningrad Oblast, 1963 - 1993 [60 26 30N, 29 41 42E]
Tässä lisää tietoa sivulta
https://www.ausairpower.net/APA-Rus-ABM-Systems.html
Saturn/5V21 ABM
In the late 1950's, the USSR was developing a mobile ABM system known as Saturn. Not much is known about this system, except that it would have relied on modified OKB Fakel missiles. The first of these was the 20DS, a modified V-755 (SA-2 GUIDELINE) SAM. The 20DS would have been primarily employed as a test vehicle, although Western intelligence at one point believed that the 20DS was a tactical ABM system, suggesting that Saturn at least reached the test stage. The operational missile would have been the 5V21S, a modified 5V21 (SA-5 GAMMON).
While the Saturn mobile ABM project was cancelled at an early stage in May of 1961, it should be noted that there is evidence that the 5V21 was intended for use from fixed sites in a limited ABM capacity. In 1973 the 5V21 was tested at Sary Shagan in an ABM capacity, and a nuclear armed variant was accepted for service as a national ABM system in 1975. Intelligence data indicates that the nuclear warheads for the ABM role began to appear at 5V21 sites in 1974. Interestingly, the parameters of the now-defunct ABM Treaty of 1972 do not classify the 5V21 as an ABM system due to its low velocity, but when fitted with a nuclear warhead an intercept is at least technically possible provided adequate early warning and target tracking is obtained.
It should also be noted that the OKB Fakel 5V21 missile system is not related to, but in fact replaced, the Lavochkin 5V11 Dal (GRIFFON) SAM system. Dal was cancelled shortly after work had begun on constructing launch sites around what was then known as Leningrad. Dal was similar in design to the OKB Fakel V-1000 ABM used in System A, and as such Western intelligence agencies often confused the two types, claiming that the new sites being built around Leningrad were part of an ABM system using the Dal missile.
5V11 Griffon SAM/ABM (image © Miroslav Gyűrösi).
The Dal sites around Leningrad were located at the following coordinates:
60°26'51.88"N 29°43'09.90"E
60°95'10.82"N 30°44'12.39"E
59°43'10.53"N 29°18'29.79"E
The following image depicts the positioning of the Dal sites around Leningrad:
Each Dal site consisted of five launch positions, each launch position containing a central engagement radar emplacement surrounded by six launch rails. One of the launch positions is depicted below:
Tämmönen lenkki ajettiin ja vielä olis paljon tutkittavaa tuolla.
