Kalasoppa päivänä lauantaina, aamulla ennen puolta päivää tuli kuvaviesti tutulta naiselta. Paikallisella kirppiksellä on semmonen pata mistä puhuit viikko sitten! 2002 bemarin renkaat vinkumaan, ja samantien kirpputorille. Soppakatila löytyi. Hintapyynti 30e, mutta tarjoamani 25e meni läpi. No niin, nyt on toinenkin pata! Hienoa saatana, joskus joku homma sentään sujuu.
Mitä oikein ostin? Pohjassa lukee Porin Valu, ja pataa ei ole hitsattu koskaan, eikä siinä näy halkeamia. Joku oman elämänsä kyläseppä on vääntänyt siihen hienon kierresangan. Ruostetta riittää, mutta muuten täysin tikissä oleva peli. 2 cm isompi kuin vanha pata. Akat katseli nettiä, samalaisia myydään 150-200 eurolla. 25e oli aika hyvä hinta.
Ja koska herra ei laiskoja elätä, niin ohjelmassa oli ennen sopan syöntiä polttopuiden tekoa. Isompia pöllejä, kuten etualan mänty, sai hieman veljen huskulla kiertää ympäri. Rutikuivaa kuusta, pirun oksaista vielä, sai myös melkolailla tingata. Mutta kyllä puita tuli, muutama motti. Kaiken riehumisen päälle kylmä keskikalja ja kalasoppa maistui todella hyvälle. Sen verran lämmintä piteli, että kusella tarvi käydä vasta kuudelta illalla.
Veljen vaimo teki sopan siis sillä vanhalla, minun hitsaamallani padalla. Pesi sen ja teki rasva polton. Hyvin piti sopat sisällään. Mutta onpahan toinenkin varalla, ei noita oikein lisääkään tehdä.
Soppa resepti meni hieman ohi korvien, mutta ainakin 5 litraa vettä ja puoli kiloa voita. Perunoita, muikkuja ja suolaa sopivasti sekaan. Sipulia kuuluu tietysti mukaan, mutta he eivät sitä laita pataan kiehumaan, koska isäntä ei tykkää siitä. Eli se laitetaan lisävarusteena omalle lautaselle.