Perjantai
Laalaa lähtee aamulla kotiin koska on saanut ikävän flunssan edellisen päivän vaatteiden kastelun takia. Ilkka ja Kempin Jussi lähtee katselemaan Kempin kotipaikkoja lähistölle.
Otetaan suunta kohti Vuoksenrantaa josta otetaan oikaisu uuden radan huoltotietä pitkin Räisälään menevälle tielle.
Räisälään menevältä tieltä käännytään uralle joka vie alkuperäisen luotisuoran välitielle. Sieltä
olisi tarkoitus hakea uusi reitti suursuon päälle. Uralle on yllättäen metsätyöt menossa ja ajetaan hetken matkaa krazin perässä. Jatketaan matkaa mutta huomaamatta ura kääntyykiin
väärään suuntan ja otetaan uparit. Ollaan upareiden aikana "laalaan suorakulman" päässä, se on uusi lassen suunnitelema reitti jota ei ole ajettu mutta se on nyt todistettavasti ainakin osittain olemassa.
Palataan muutaman sata metriä takaisin ja uudelle uralle, jolle ei onneksi ole metsäkoneet kulkeneet. Pian saavutetaan piste josta viimeksi tultiin tälle uralle ja nyt eteenpäin on täysin ajamatonta reittiä.
Matkalla merkkaan reittipisteen paikaan josta mielestäni tulee ura lännestä, sieltä olen suunnitellut reittiä joka kulkisi niittysuon kylän talojen kautta tänne. Samalla alkaa iso pehmeä niityalue. Se on aivan herkku ajaa kun pistää ison pykälän silmään, pistää trepadorit pyörimään ja katselee kun tanner ropisee alas monen metrin korkeudesta.
Niityn jälkeen suunnattaan hieman sivuun urasta koneuralle joka kiertää nyppylän päälle. Siitä heitetään lenkki takaisin niitylle ja kohti seppälä nimistä taloa.
Ensi kerralla kannattaa aja suoraan niittyä pitkin Seppälään venäläisen genshtab kartan mukaan. Koneura on aika rytöä. Seppälän raunioissa pyöritään hetki.
Navetan lukko, niittokoneen terää yms. rautatavaraa löytyy.
Seppälä.
Rauniolta jatkuu koneura hetken matkaa parempana mutta muuttu sitten melko kantohelvetiksi jossa pitää ajaa tosi tarkasti. Saavutaan
isolle ojalle josta haaveilin että mentäisiin yli. Yksi hyvä paikka löytyy mutta siitä ei aivan selkeää reitti ole eteenpäin.
Hieman idemmässä olisi varmaan ollut lopulta parempi paikka Rajala nimisen talon luona. Päätettiin kuitenkin lähteä ojasta yli kohti Haikanpää nimistä rauniota.
Alkuun päästään jotain satoja metrejä mutta sitten pitää laittaa sahamies kävelemään eteen tekemään reittiä. Tavoitetaan ojalinja jota pitkin jatketaan ylös.
Jossain vaiheessa reitti alkaa häviämään ja jalkaudutaan taas etsimään reittiä.
Edessä on isoja kaivettuja ojia mutta ne menevä niin limittäin että pääsisi välistä. Kävelen tosi pitkälle enkä silti löydä poikittais uraa. Palataan takaisin ja löydetään selvästi liputettu ura. Se jatkuu
länteen. Palataa takaisin autoille ja otetaa 90 käännös länteen. Oja on tosin pehmeä ja toisena autona joudun jo vinssailemaan. Onneksi nousee kuivempaan metsään josta jalkamiehet
edellä etsii reittiä haikanpää raunioille. Ne löytyvät mutta vieläkään ei mene ihan selvää uraa ylös.
Haikanpää.
Lopulta kuitenkin reitti taistellaan läpi ja männikkökankaan jälkeen edessä on
tuttu hiekkatie. Meinasi jo välillä usko loppua ja piti kaivaa vanhoja reittiviivoja esille että olihan siellä joku ura vastassa.
Simppa on tulossa "taksilla" leiriin, Muukkonen ja Väänänen ovat tuomassa häntä perille. Tekstarein ja puhelimessa koitetaan opastaa perille. Lopulta mäkkälä lähtee vastaan.
Loppu letka saapuu ja lähdetään uraa itään. Se muuttu tosi leveäksi ja pehmeäksi. Tämä on varmaan se leveä kuratie turvesuon laidalla jota muistelen. Nyt se ei ole ollut käytössä ja kasvaa heinää.
Noustaan kovemmalle ja uran vieressä on pieni hiekkakasa jonka taakse laitetaan leiri. Simppa on jo siellä odottamassa.
Uusi reitti on varsin hyvä kun muutama kohta vielä selvitetään ja ajetaan ehkä orjallisemmin vanhojen karttojen mukaan, eikä koneuria pitkin. Silloin ehkä jää pari ryteikköä väliin, tai sitten ei.