Torstai
Leiritunnelmia aamulta.
UglyHJ ja Pihlajan Toni olivat saapuneet illalla. HJ on aika vakuuttavan näköinen 44" boggereilla.
Takaovia hieman joutunut muokkaamaan.
Vastarannalla näkyy Pamelan monttuleiri
Lähdettiin koko porukalla alalenkille joka heittää hevosenkengän takaisin kohti Pamelaa. Nyt tosin tarkoitus scoutata reitti idemmässä menevälle uralle. Alussa on pehmeä lutakko jonka kiertokin
on varsin haastava ja vähän kaikkia vinssaillaan ja toiset niin jumissa että tarvitaan monta vinssiä. Samulilta paukahtaa puunkierroissa murros.
Jopalla ongelmia huonojen akkujen kanssa ja ei vinssi oikein jaksa vetää.
Tipasta menee aivan hetken päästä murros.
Tässä vaiheessa tiedän että alkaa kestämään ja lähden tavoittelemaan
kärkeä, tarkoituksena lähteä etsimään uutta reittiä.
Reitillä on ojia joista joutuu jo vinssaamaan yli. Saavutan keulan kun noustaan pehmeästä vähän korkeammalle mäen päälle. Siitä laskeudutaan taas
passien kautta niitylle. Kaken kuskin lasi hajoaa kalleellaan olevaan puuhun. Katsoin edellä menevää autoa jonka takapää kallistaa puuta päin rajusti. Siitä ei rättikatolla mennä
joten viereistä kivikkoa pitkin pitää luotsia ohi. Saavutaan ekalle isolle niitylle ja pidetään ruokatauko.
Reitti jatkuisi pohjoiseen ja koukkaisi hieman itään. Koivikko välissä
on vaan veden vallassa joten jostain syystä reittiä haetaankin vastakkaisesta suunnasta.
Pienen ryteikön jälkeen saavutaankin selkeämmälle uralle ja tavoitetaan lopulta katkoviiva jota etsittiin.
Selviää miksi niittyjen väli on veden vallassa. Majava taas asialla.
Lasse käy ajamassa uraa etelään mutta sinne päin se vaan paranee ja vanhoja tukkipinoja on uran varrella. Jatketaan poihjoiseen selvää koneuraa.
Pian selviää miksi ylempi niitty lainehtii kun löydetään majanvanpato joka on nostanut vedenpintaa pari metriä. Padon jälkeen noustaan niitylle jolle menee noin puoleen väliin poikittaisita tukeista tehty väylä.
Jäädään niityn laitaan odottelemaan.
Käyn katsomassa niityn laidassa olevaan jokelan tilan raunioita, siitä ei ole kuin 200-300m paikkaan jossa ollaan
käyty joskus kääntymässä. Siihen olisi varmasti päässyt ruokatauko niityltä kun olisi ajanut vähän pohjoiseen ja sitten itään kohti jokelaa.
Jokelan rauniot.
Jatketaan uraa pohjoiseen. Reitti
paranee kovaksi tiepohjaksi ja pian saavutaankin rauniolle josta toinen ura olis tullut ylös. Pojat harrastaa mutasotaa ja mahapainia viereisellä niityllä.
Päätetään ajaa reitin varsinainen paluu takaisinpäin. Niittysarat on pehmeitä ja multa lentää kun pitää vauhdilla koittaa edetä. Pian saavutetaan jälki jota on jo ajettu. Päätetään ajaa takaisin vastakarvaan parin ekan
ojan yli. Vikan ojan jälkeen Ilkalla alkaa ongelmat kun vinssi ei toimi kunnolla. Selviää että yhden akun kenkä on sulanut. Parilla ekalla autolla ei sellaista ole joten odotetaan
loppuletkaa jotka lähtivät liikkelle hieman viiveellä (mahapaini). Jatketaan Roopen kanssa eteenpäin tarkoituksena tutkia eteläisempi reitti. Kartan luku vierhe ja vahingossa otetaankin väärä risteys ylös
joka vie valkolammen rantaan. Täältä ei ole koskaan ajettu mutta lähdetään koittamaan . Kaltevassa rinteessä kulkee kinttupolku mutta siihen juuri mahtuu autolla.
Loppupäässä menee niin kaltevaksi ja ahtaaksi että tiputetaan viereiseen suohon. Sitä pystyy tarkasti hiipimään eteenpäin.
Päästään reitti läpi hiekkatielle ja koitetaan opastaa perässä tulevia.
Perästä kuuluu uutisia että jeepistä hävinnyt vedot edestä ja pian myös että kone on vainaa. Aamulla sahari kertoi että kone pitäisi varmaan vaihtaa kun kylmänä pitää jo aika meteliä. Loppuletkasta osa tulee valkolammen laitaa mutta osa lähtee jeepin kanssa isoa passia ylittämään. Siinä onkin sitten talkoot kun täysin rampa jeep vedetään lutakon läpi. Kolmen auton vinssillä onnistuu lopulta. Yritin huudella perään että pois pääsisi ihan hiekkatietäkin kun kiertäisi muutaman kilsan lenkin.
Palataan takaisin Pamela leirin männikköön.
Jeepin pelastajatkin saapuvat jossain vaiheessa iltaa/yötä. Siinä vaiheessa osa porukasta on jo unten mailla.
