...alunperin meinasin sortua vääräuskoiseen
ajatteluun ja uhkasin jättää konehuoneen poskipellit "hyvään" maalipintaan...
...sitten sain kuitenkin koottua ajatukseni ja makitoin menneiden elämien ylimaalaukset mäkeen...se oli ainut&oikea ratkaisu koskapa koekäsittelyssä aiemmin maalattu maalipinta ei käyttäytynyt toivotulla tavalla K-Raudan kottikärryihin viitatakseni
...
tässä kuvassa tuotesijoittelua lamellilaikan mainostamisen muodossa... vaikkapa turhapa niitä on mainostaa kun kaikki ne ovat yhtä paskoja ja kertakäyttöisiä merkistä riippumatta
...täytyy tunnustaa että joka kerta kun löysään loppuunajettua lamellilaikkaa karalukon alta muistan
Häänrikin lausahdukset liikelounaallamme ravintola Ranchissa Kajaanissa kesältä -17...silloin hän sanaili löytäneensä jonkin konepajan jätekuormasta kasan ultimaattisen kestävyyden omaavia lamellilaikkoja joissa ei ollut mitään merkkiä/mainintaa valmistajasta... anonyymin mustia olivat ja kestivät kuulema hioa täyttä rautaa tasaiseksi kulumatta itse yhtään???...mitähän ihmelaikkoja mahtoivat olla?...niitä nimittäin meinaa tulla ikävä kun itse joutuu juoksemaan persepitkällä Motonettiin tusinalaikkoja ostamaan
...senjälkeenkun naama-/poski-/ja astinlautapellit oli saatu hinkattua paskalaikoilla peltipuhtaaksi oli taas aika
jännittää vallitsevia sääolosuhteita ulkoilmamaalauksen merkeissä:
...vaikka tottapuhuen paskaakos tuota maalipinnan lopputuloksen puolesta ripuloimaan... väliaikaista ja ällöttävän
tyttömäistähän tuollainen kiiltävä maalipinta muutenkin vaan on... hetihän siitä on eroon hankkiuduttava
!
