Keskiviikko 5.12.2018
Viiden auton voimin lähdettiin Kiimasuon kierrolle ja tarkoitus koittaa läpi reitti joka jäi kesken aikaisemmalla reissulla. Eteneminen oli helppoa koska paikat oli jäässä. Ruokatauko pidettiin ennen pimeää Karpalosuon rauniolla josta käännyttiin reitin haaraan jos ei oltu päästy vielä läpi.
Päästiin pian mestoille josta viimeksi käännyttiin pois. Tiedettiin että ainakin kahdesta suunassa viimeistään 300m päässä on ajettu katkoviiva. Välissä oli vain umpeen kasvanutta uraa, tai näin Ilkka ja Slava kertoivat. Saattaa olla että oltaisiin päästy läpi jos olisi ollut vielä valoisaa.
Kiusallisen pienestä jäi kiinni. Joku päivä päästään varmasti läpi vaikka toisesta suunnasta.
Palattiin takaisin päin ja koitettiin hakea reittiä viereisen aukon tai niityn kautta. Pysäytin auton ja summamutikassa suuntasin pusikon läpi etsimään reittiä. Onnekas sattuma koska osuin kaivauspaikkan jossa oli jotain kaivettu esiin suurien kuusten juuresta niityn laidasta. Kuusen juurella oli jotain vaihteiston tms. osia ja kaikenlasita rojua. Kolmesta kuopasta oli kaivettu jotain ylös mutta ne olivat nyt jäässä. Kasoissa oli jotain putkia jotka näyttivät joko sylinteriputkilta tai joltain telan rullilta? Kuusen juurella on myös ehjä suuri ammus mitoiltaan noin 10cm halkaisija ja pituus jotain 30cm? Kasassa oli myös alumiiniä ja kuparia, aivan kuin sähkömoottorin jämät. Heti tuli mieleen olisiko kyseessä vaunu tai tykki.
Tätä ei ole ehditty edes ampua
Kaikenlaista osaa, näissä missä on sisäpuolla hammastus, oli jonkinlainen kynsi kyljessä mutta mitä lie. Kaikenlaisia laippoja oli jonkin verran puun oksalle nostettuna.
Kaivanto oli aivan niityn laidassa josta avautui hieman aukinaisempi maisema. Jonkinlaista ojitettua osittain umpeen kasvanutta peltoa. Ilkka haki reitin pusikon läpi ja jatkoi volvolla niityn laitaa eteenpäin. Pitäisi päästä oikealle jostain ja sitä yritettiin hetken päästä kun tuli vähän väljempää. Ajelin perässä ja näytti aivan kuin volvo vajoaisi koko ajan syvemmälle ja näin olikin. Hetken matkaa päästiin eteenpäin kun jäin jumiin. Ajettiin ilmeisesti jotain vanhaa ojan pohjaa pitkin ja muutenkin oli todella märkää. Ympärillä kasvoi kaislaa joten ilmeisesti niitty on veden vallassa jossain vaiheessa vuotta? Pikku vinssaus ja sain heitettyä pusikossa lenkin ja takaisin tulosuuntaan. Jalan käytiin kävelemässä jotain satoja metrejä muuttei näyttänyt yhtään paremmalta. Pehmeää oli ainakin laidassa. Tätä voisi valoisan aikaan keväällä esim. tutkia sillä ei tarvittaisiin kuin noin 300m metriä kun oltaisiin reitillä josta koitettiin läpi vuosi tai pari sitten. Volvo pakitti pehmeältä pois ja sitä jouduttiin hiemän myös vinssailemaan.
Päätettiin palata takaisin leiriä kohti Heinjoen suunnasta menevää poikkitietä pitkin. Reitti oli helppo ja ainoa ahdistukset olivan erään ojan kohdalla josta jäät petti alta ja ensimmäiset autot joutuivat jäänsärkijöiksi.
Ajeltiin hevossaaren niemeen "kaislikossa suhisee" pätkälle. Sinne ajettiin pienen matkaa uutta reittiä mikä nousi koirapetäjänmäen yli. Sen takana reitti haarautui kahteen suuntaan joten tutkittavaa on täälläkin vielä. Jatkettiin kuitenkin kaislikon suuntaan. Eräässä tukin ylityksessä Roope sai jonkun ohjaustangon solmuun mutta autolla pystyi kuitenkin ajamaan. Tukkia yritettiin sahata poikki tylsällä moottorisahalla mutta bensa loppui ja kierrettiin runko matalamman latvan puolelta. Kaislikossa otettiin suunta keskellä olevaan ylityskohtaan. Kaislikko oli jotain kolmisen metriä korkeaa joten mnäkyvyys oli vähän heikko.
Joki löydettiin ja Arin pitkää defeä koitettiin ensin siitä yli. Keula töppäsi vastapenkkaan, peruuttamalla pääsi vielä ylös ja koitettiin vielä toisestakin kohtaa. Enää ei noussut pakilla vaan nypättiin defe takaisin kuiville vinssillä. Räkytäkyssä ei ole etuylitystä joten sillä kokeiltiin seuraavaksi. Kolmesta kohtaa yritetiin yli, sain keulan vastapenkan päälle mutta perä istui jokeen. Vastapuolella lähimmät puut oli noin 100m päässä joten vinssattiin autoa takaisinpäin. Se verran syvällä kävi että takaloosterissa lattialla olleessa noin 30cm korkeassa astiassa oli tilkka vettä. Ilkka koitti volvolla vauhdilla mutta töppäsi niin rajusti vastapenkkaan että apparin puolen ajovalon kulma taittui ruttuun ja lamppu näytti maahan. Ei jaksettu jäädä pimeässä touhuamaan vaan jatkettiin tietä pitkin kohti leiriä. Matkalta otettiin muutama kelo hinaukseen ja leiriin nuotion tekoon.