Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja pillimehu
..epäonnistuneet avausyritykset aiheuttivat pultin pään nuljautumisen piloille..täytyi siis turvautua migatronicin virka-apuun...
 |
Aloitin autoilun historiani 15 vuotiaana ostamalla naapurista jo jonkin aikaa pusikossa seisoskelleen kotteron. Tätä sitten poikamaisella innolla rakentelin kuntoon kolmisen vuotta, ja sainkin sen valmiiksi juuri sopivasti, kun sain ajokortin. Tämä auto kuuluu siihen surullisen kuuluisaan sarjaan "tuhoutunut alle kahdessa vuodessa projektin päättymisestä”. Silmäteräni pyörähti katon kautta ympäri, erässä mutkassa alkaneen sivuliirron päätteeksi. Olin viikonloppuvapailla armeijasta, ja kova kiire oli silloisen tyttöystävän luokse....
Autotonta aikaa kerkesi kulua puolisen vuotta, kunnes tuttavani Talbot Horizontin yksi kiertokangista oli päättänyt tulla katselemaan ulkoilmaa. Kyseisten kankien pinnapultit olivat mitoitettu niin, että niiden viruminen noin 200Mm (tkm) kohdalla oli riittävää mutterien auki kiertymiselle. Tästä syystä monessa muussakin Talbotissa kanget pilkistivät blokin kyljestä noilla kilometreillä.Yhtä kaikki, tämän ominaisuuden ansiosta omistukseeni tuli elämäni toinen auto. Talbot Horizont 1.3l bensakoneella! Kauppahinta oli 250mk.Tämä oli siis sitä aikaa, kun olin ensimmäistä vuottani opiskelemassa.
Läheiseltä romuttamolta löytyi varaosamoottori, ja sain kulkineen liikenteeseen melko pienellä vaivalla. Moottorissa oli sellainen ominaisuus, että se kulutti litran öljyä sadalla kilometrillä. Savutuskin oli sen mukaista. Alkuunsa luulin että autot halusivat minusta välittömästi ohi sen savun vuoksi. Jokseenkin olin ihmetellyt miksi kuivallakin kelillä takana tulijat käyttivät juuri ennen ohitustaan pyyhkimiä. Syy tähänkin selvisi kerran, kun otin tukea takaluukusta kumartuessani poimimaan maahan pudonneita avaimia. Takaluukku ja lasi oli mahtavan öljykalvon peitossa. Eivät takana tulijat vissin arvostaneet tuulilasille roiskunutta öljyä...
Autolla ajettiin kutenkin aktiivisesti viikonloppuisin kotipuoleen, ja koska matkaa oli pari sataa kilometriä, piti matkalla pysähtyä kaksi kertaa lisäämään moottoriin öljyä. Tämähän oli sen verran tympäisevää, että ongelmaan piti löytää joku ratkaisu. Peräkonttiin asetettu perämoottorin muovinen bensatankki täynnä öljyä, siitä verhoilujen alla moottoritilaan vedetty letku, Letkuun asetettu pumppu sekä koelautaan lisätty painonappi pumpun käyttöä varten, ajoivat asiansa hyvin.
Olin muuttokuorman kanssa tulossa kesätauolle opinnoistani, kun puolivälinsä matkaa moottorin yksi kiertokangen laakereista hirtti kiinni, keskeyttäen matkanteon. Isävainaani kävi minut sitten hinaamassa kotiin.
Öljyvuodon syyksi paljastui alahelmastaan öljyrenkaaseen asti haljenneet männät. Auton kolmannella moottorilla sitten ajeltiin vähän pidempään, ja niin lopulta koitti katsastuksen aika. Katsastusmies langetti autolleni ikäväkseni HYLÄTTY tuomion... väljän alapallonivelen vuoksi.
Tämän lyhyen johdannon jälkeen päästäänkin varsinaiseen asiaan. Talbotissa alapallonivel on olka-akselissa kierrettynä kiinni noin 35mm halkaisijaisella hyvin tiheällä kierteellä. Tätä yritettiin kiertää irti ensin huonolla menestyksellä putkitongeilla. Aikani ährättyäni, päädyin irrottamaan koko olka-akselin vetoakseleineen autosta irti. Kiinnitin olka-akselin tukevaan ruuvipenkkiin kiinni, ja rälläköin nivelen kylkiin posket jakoavainta varten. Noin 60cm pitkällä varrella varustettu jakoavain tuntui olevan liian kevyt työkalu nivelen irrotukseen, joten yritin lyödä varren päähän vasaralla. Ei tapahtunut muuta, kun niiden poskien nylppääntymien.
Nivel antautui ja kiertyi auki vasta kun hitsasin sen jakoavaimen kiinni siihen niveleen ja hakkasin sen varteen 4kg 1m varrella varustetulla lekalla... Jakoavaimen varsi taipui varsin irvokkaalle kaarelle operaation aikana, mutta nivel kuittenkin kiertyi irti, ja minä sain auton leimasta läpi. Kun prosessi oli opittu, niin nivelen vaihto kerran vuodessa ei enää tuntunut missään.
Kumma juttu että yleensä ainakin ennen 2000-lukua valmistetuissa autoissa ensiasennusnivelet kestävät useita satoja Megametrejä, mutta alkuperäisetkin varaosat ovat vaihtokunnossa vähintään 30Mm jälkeen...
Mutta kuitenkin, tällä autolla ajelinkin sitten 120Mm osoittaen melkoista masokismia. Auton rungon ja moottorin välinen resonanssitaajuus, kun oli optimoitu 100km/h nopeudelle... Autossa pystyi keskustelemaan alle 90km/h ja yli 120km/h nopeuksilla, mutta 90-120 nopeuksilla se oli mahdotonta melun vuoksi.
Talbot Horizontin huonoudesta voisi tarinoida enemmänkin, mutta jätetäänpä se toiseen kertaan...