eräs mieleenpainuvimmista lapsuusajan muistoista on se, kun pikkupoikana pääsin oppivelvollisuuden katkaisevilla kesälomilla isäukon matkaan työreissuille...rekkakuskina leipää tienannut isä ajoi 80-luvulla haketta/sellua Scania 141/142:lla... muistan edelleenkin elävästi kuinka padre pykälsi välikaasulla ylikuormalle lastatun ajoneuvoyhdistelmän uuvuttavien vaarojen päälle... tylppänokkascaniaa vauhdittavan V8 koneen ääni onkin syöpynyt tärykalvoilleni voittamattomana vertauskuvana voimasta&väännöstä
...
eräs pahimmista pettymyksistä vastaavasti oli kun myöhemmin varttuneemmalla iällä matkustin erään betonielementtejä kuskanneet rekan (taisi olla Volvo?) kyydissä...maailma tuntui lässähtäneeltä...joko vastamäet olivat loiventuneet taikka konit kasvaneet konepellin alla, sillä samat vaarat ajeltiin päälle savunkaan katkeamatta...kuski vain naksutteli vaihdekeppiä kuin Commodore64:ssa konsanaan... ja mikä pahinta, äänimaailma muistutti hajutontajamautonta perheautoa...miltei kuin mopoauton kyydissä olisi ollut
...
...ettäkömitä?...hätäisimmät saattavat jo heristää
sormeaan ja syyttää ylläolevaa kesälomapäivän kuvausta off-topiciksi(!?!)...mutta eipäs hätäillä... ...jotenkin olen löytänyt LandCruiser40:stä, maailman legendaarisimmasta maastoautomallisarjasta sitä samaa säveltaajuutta jota vee8scania eräinä elettyinä päivinä minulle edusti... vaikka vääräuskoiset muuta väittävät, minun korvillani kuultuna ääni on edelleenkin voimaa
...
ja jottei minun ja voiman välissä olisi mitään vesittäviä välikäsiä, AfrikanTähden ohjaamosta tuli karsittua kaikki ylimääräinen massa&mössö pois, kuten allaolevasta kuvasarjasta voi todeta...
...lopputuloksena audiovisuaalinen lottovoitto!...paremmin korviin kantautuvan konehuoneen lisäksi saan syödä silmilläni suutakostuttavia potkupeltipokkauksia
...NAM!