Valmet 700 MK2
Taas iski akuutti polttoainekriisi alamäessä vaihtelun vuoksi, ei muuta kun ihmetteleen että mitä nyt taas. Ei olla ihan harvinaisen asian äärillä nytte, suotimet on täynnä mutta pumpulle asti ei menovesi vaivaudu. Aika tutun olonen diagnoosi tämä, siirtopumpun ulostulo irti ja beduiinin sandaaliki on kosteempi ilmestys. Nooh, hörppyä vähä pumpulle josko se sillä, sattumalta hytissä onneksi on (aina) nokkakannus vähä dieseliä, jostaki syystä. Hyvin tuntu hörppivän, mutta kaikki menee mitä kaataa, pumpun lutkuttimen vispaamisesta huolimatta. Siittä meniki insinööri vähä hämilleen jo että tuliko tähän ny joku vikako? Eikä muuta kun pumpusta päälimmäinen kerros auki ja sinne olikin mukavasti kertynyt polttoainetta kuljettavaa ruostemujua, toimii siis tehtävässään hyvin. (havainnekuva 1)
Pieni präkleeni sessio sakalle ja lutkuttimen kimppuun uudelleen, hyvin hengitti molemmin päin. Ei muuta kun seuraava kerros pumpusta auki ja hämmennys on suuri. Alemmassa venttiilissä on neulanen välissä, ensin toki aattelin että neulanen sinne varmaan on tarkotuksella laitettu. (havainnekuva 2) Suuritehonen moottori kun vaatii vähän enemmän polttoainetta ja neulanen mahdollistaa ns. polttoaineen esivirtauksen. Aukotonta logiikkaa uhmaten otin ihan koemielessä neulasen pois ja kas kummaa, pikku hörppy ja pumppu alkokin toimia.
Mun mieleen manuaalissa vois kyllä mainita ömm 5 käyttötunnin välein tapahtuva siirtopumpun putsaus. On tässä insjöörin ihmeessä alkuperänen sakkakuppi, mutta se on ns. automaattisesti tyhjentyvä. Sakkakupissa on niin iso pyörre ettei sinne mitään voi kertyä vai olisko tuo vaan semmonen mittalasi mistä näkee onko polttoainetta ollenkaan. Mutta aika vekkuli on tämä, jos polttoaine loppuu niin pyörre pysähtyy. Se on melkein hypnoottista, kun seuraa sakkakupissa polttoainetta työntävien ruostehiukkasten liikettä. Ei näissä niin ihmeellisiä juttuja ole, kun vaan tietää miten nää toimii
