Yksi parhaista oli taannoinen vm. 1989? hiace.
Yhdellä tutulla oli jäänyt tarpeettomaksi, kun oli ostanut uudemman pakun. Kysyin hintaa, ja se oli auton huonoon kuntoon nähden edullinen, kerroin että vien mennessäni sen Ouluun ja myyn siellä eteenpäin.
Pistin iltayöstä Nettiautoon, ja katsoin halvimman vastaavan hinnan, ja siitä jonkin verran alaspäin. Ja selkeästi kerroin että en ota vaihdossa mitään. Ja en varaa kenellekkään.
Luettelin viat, ja kerroin että kuten kuvista näkee, niin omatoimista korjaamista riittää seuraavalle omistajallekkin.
Aamulla ennen kuutta
alkoi puhelin soimaan, ja varmasti 50 puhelua tuli puoleenpäivään mennessä.
Ensimmäinen katsoja oli pihassa ennen seitsemää, ja kirjaimellisesti potki renkaita
varmaan minuutin. 2 ostajakanditaattia soitteli sillä aikaa.
Sitten ostajakandittaatti totesi, että tuossa on nyt puolet hintapyynnöstä, ja pitäs mennä töihin.... lupasi tuoda loput klo 16 jälkeen... ja tuli kaverin kanssa, maksoi loput ja ajeli kohti auringonlaskua.
Kuittasin ilmoituksen myydyksi, mutta siitä huolimatta huonoa suomea puhuvat soitteli pari kuukautta,,,, yhteensä varmaan yli 200 puhelua
Elämäni helpoin autokauppa, siis ei tingattu ostettaessa eikä myydessä. (toki tuo kotimatka oli yhtä tuskaa, syötöt oli varmaan pienellä, kun ei jaksanut kulkea kuin 120 tasaisella, ja ei ole kaikkein kivoin ajokki lumisille teille)
Toinen "hyvä" oli yksi HJ-60: pistin ilmoitukseen hinnan yläkanttiin, ja että vaihdossa huomioidaan n. 1000 markan ajokuntoinen auto.
Niin yksi vanhempi mieshenkilö tuli tarjoamaan cherry datsunia, ja sovittiin cherrylle hintaa 1000 mk, tehdiin HJ:stä luovarit ja sain rahat käteen.
Ja kun tuntui papalle niin rakkaalta tuo ruostunut pottusäkki, niin totesin, että oliko se osto vai vaihtokauppa? pappa katsoi pitkään suu auki.
Totesin että lupasin ottaa vaihdossa, mutta saat pitää itselläsi, kunhan viet sen pois... Pappa ja hänen vävy? pahoitti mielensä, mutta niin ne lähti peräkanaa ajamaa....