Tiistai 5.12.2017
Aamun lähtö venähti pitkäksi, oltiin jo iltapäivän puolella ja vielä useammassa autossa remonttia tiedossa. Lasse hitsasi kannakkeen kuntoon ja Mersun vinssiä yritettiin korjata. Puskurin kuoret lähtikin melko helposti irti ja vinssiin pääsi vaihtamaan moottoria. Uusi moottori oli 12 volttinen, 24 volttisessa autossa melko nopea mutta pitäisi kestää ylijännitettä. Vaihdon jälkeen ei vaan vieläkään jaksanut pyöriä. Vinssi uudestaan irti ja vaihteisto osiin. Yksi ratas oli hitsautunut tappiinsa kiinni eikä jaksanut pyöriä. Ratas oli niin kovaksi karkaistu, että reiän hoonaaminen mittaansa oli melko vaikeaa, helpompi oli työstää tappia jossa ratas pyöri. Huolto onnistui lopulta rälläkällä ja viilalla.
Isot vodkat, pienet kurkut
Kenttäsorvi
Päästiin matkaan ja kohteeksi valittiin leiripaikka, joka paremmin tunnetaan nimeltä "Pamela leiri". Nimen alkuperälle ei ole vielä löytynyt selitystä. Se sijaitsi hieman hankalasti metsästysalueella mutta vuodenaika ja ajankohta huomioiden päätettiin lähteä sinne. Uusi rata oli tuonut mukanaan hyvän hiekkatien, joka oikaisi siirtymää kulkien radan reunaa kohti Vuoksenrantaa. Edessä oli pirusti valoja mutta onneksi riista-aidassa oli portti, josta päästiin ohi vanhalle tielle. Alkuun oli ajatus ajaa leiriin pohjoisesta päin mutta matkalla suunnitelmaa muutettiin ja otettiinkin lähestyminen idän suunnalta. Hieman ennen Pamelaa käännyttiin Kosenmäessä katkoviivalle kohti etelää. Selkeä ajoura jatkui eteenpäin. Pehmeä läntti ennen pientä ylämäkeä aiheutti vinssailua ja Suzukit huusi taas rajoittimia vasten. Mäen päällä Lasse kertoi huonoja uutisia, jotain vetolaitteistosta oli antautunut. Takapäässä ei toinen puoli vetänyt enää. Keula pysähtyi niitylle ruokailemaan ja Lasse tutki sillä aikaa Suzukia. Takavetari oli mennyt poikki. Terävä vetarin pää työstetiin rälläkällä ettei se tekisi lisätuhoja. Lasse ja Kimmo päättivät ottaa suunnan kohti rajaa. Puolikelluva akseli katkennella vetarilla ei olisi kovin pitkäikäinen ratkaisu. Kimmolla oli onneksi rajalla traileri ja Suzuki saatiin sillä kotiin. Ruokailun jälkeen jatkettiin matkaa pitkin pehmeää niittyä. Roopella oli joku minulta saatu reittiviiva mutta pätkästä ei ollut mitään muistikuvaa. Ajeltiin sarkoja pitkin, ojien yli, kunnes reitti alkoi kadota, tai edessä oli isoa puuta nurin. Koko niityn alareuna oli veden peitossa ja oli vaikeaa hahmottaa missä mitäkin oli. Ensimmäiset autot pääsivät niityn päässä olevasta isosta ojasta yli mutta sitten reitti taas katosi tai edessä oli vieläkin pahemman näköistä.
Viimeinen niitti tuli, kun Mersun vinssi hajosi lopullisesti. Ilkan sanoin "kuului sellainen rusaus, että nyt se on valmis". Päätettiin kääntyä takaisin koska toimivia vinssejä alkoi olla todella vähän. Ajoin Bertalla ojan reunalle nyppimään autoja takaisin päin. Pelto oli niin pehmeä, että isoimmat autot jumiutuivat samoille jäljille, joita pitkin oltiin tultu. Alkuun koitettiin vetää kerrillä Mersua mutta Bertta jäi vain paikalleen sutimaan. Ilman Mersun painoa perässä BJ liikkui vielä omin voimin. Mersua vinssattiin lopulta koko peltosaran matka, vinssinarun mitta kerrallaan. Leiriä kohti lähtenyt Hattu-Vesku piti kutsua apuun, kun vinssittömiä autoja oli jo useita. Päästiin lopulta niityltä takaisin tie uralle. Mersua vinssattiin viimeisissä rapakoissa ja ihmeteltiin aika voimakasta dieselin katkua. Bertasta ei kuitenkaan löytynyt mitään vuotoa, joten jatkettiin matkaa. Suunnattiin Pamela leirin soramontulle suunnittelemaan jatkoa. Mersun perässä ajellessa, selvisi mistä dieselin käry tuli. Auton takaa tuli dieseliä maahan solkenaan. Letku tankin päästä oli katkennut jossain vaiheessa ja se piti vaihtaa. Hattu-Veskun nippelipakista löytyi lääkkeet ja vuoto saatiin korjattua.
"Pamela leiri"
Leiri laitettiin lammen vastarannalle, metsän suojissa olevalle aukolle. Mäntykankaalle oli helppo pystyttää puolijoukkue teltta. Polttopuutakin löytyi aivan vierestä. Nuotion loisteessa nautittiin Veskun tarjoamaan balsamia ja puitiin reissun tapahtumia. Pian kuitenkin oli mentävä yöpuulle keräämään virtaa huomiseen paluumatkaan.
Saappaat tulessa
Keskiviikko 6.12.2017
Itsenäisyyspäivän aamuna soi herätyskello seitsemältä. Kotimatka oli alkamassa. Alkuun otettiin suunta kohti Antreaa, jossa osa porukasta suuntasi Vaalimaalle ja loput Svetogorskiin.
Tankit vielä täyteen Svetossa ja rajalle jonottamaan. Tullista päästiin todella nopeasti läpi ja kotimatka sujui ongelmitta. Onneksi olkoon satavuotias Suomi. Taas tuotiin Karjalaa takaisin kilokaupalla auton alustassa ja viimeistään keväällä taas uudet seikkailut kutsuvat.
Epäonnekseni kamera tilttasi ja jouduin ottamaan varakameran käyttöön. Sillä ei saanut videokuvaa olleenkaan ja kuvien laatu ja vähän vajaaksi. Muutenkaan paljoa ehtinyt kuvata kun ei ollut apukuskia. Kilometrejä rajan takana tuli noin 318 mutta siitä puuttunee jotain temppuilevan gepsin takia.
Reitti
