Maanantai 4.12.2017
Aamulla kävelin Mustasaaren tiluksia läpi. Jonkun rakennuksen raunioissa kohosi kivipaasi, jossa oli kaiverrettuna "Ace of Spades”, tarkemmin pitkänmallinen pataässä. Liekö vaan koriste vai tilaan tai siinä asuneisiin liittyvä?
Mäen rinteessä, lähellä nuotiopaikkamme löytyi kellarin rauniot, useamman rakennuksen kivijalat ja alempaa rinteestä kaivo ilman kantta.
Leiri laitettiin nippuun ja tiedossa oli siirtymä Kiviniemen kautta. Alustavasti oli suunniteltu Riiskanlahtea tai Kaarlahtea. Matkaa taitettiin vanhaa junaradanpohjaa kohti Äyräpään/Salmenkaidan jokea.
"rata"
Rataa ei enää ollut, eikä siltaa joen yli. Historia ja nykyaika kartoissa ne kuitenkin vielä olivat piirrettyinä. Välistä puuttui myös toinen silta ja jouduimme ajamaan lännemmäksi isolle sillalle. Matkaa jatkettiin Kiviniemeen ja huoltoasemalle tankkaamaan. Polttoainetta oli kulunut tähän asti noin 67 litraa. Tankki sekä Jerryt täytteen ja vielä hampurilainen kyytipojaksi tiskiltä.
Kymmenen autoa letka aiheutti melkoisen piikin aseman purilaisten kulutukseen ja hetkellisesti tarveaineet pääsivät loppumaan. Neuvokkaasti toinen työntekijä alkoi pikagrillillä valmistaa pihvejä takahuoneessa ja saatiin kaikille jotain evästä.
Kaupoille päätettiin mennä vasta Räisälään, jonne Mykrän Ari tulisi Katria vastaan ja veisi hänet rajan yli. Tapsa kun ei ollut päässyt sairauden takia reissuun. Räisälään saavuttiin hämärän rajamailla ja "Magnit" nimisestä kaupasta täydennettiin ruoka ja juomavarastoja.
Seuraavaa reittiä vielä arvottiin. Alkuperäisesti oli tarkoitus ajaa Kaarlahteen, mutta siellä oli viime-aikoina oltu niin paljon, että päätettiin ottaa suunta kohti Hanhilammen suota. Hetken päästä vaihdettiin vielä kerran valintaa, luotisuora nimiseen reittiin Räisälän ja Vuoksenranna välillä. Tämä reitti jäi hienosti "Karjalan El-Doradon" ulkopuolelle. Kyseessä oli suurehko metsästysalue, jossa takavuosina tuli ongelmia paikallisten "metsänvartijoiden" kanssa. Heidän suurin pelko lienee oli, että joku muutakin kuin luottamusta nauttinut metsästäjä voisi luulla maastoautoilijaa saaliiksi.
Tie Räisälästä etelään oli melkoisella miliisinkiharalla ja matkalla jouduttiin hitsaamaan Lassen Suzukin takaiskarin kiinnikettä. Tarvittava 24 voltin jännite saatiin otettua Veskun BJ:n akuista. Alkuun on hankaluuksia saada matkamiggiä toimimaan mutta sitten huomattiin, että lankasuutin puuttui kokonaan ja se oli tipahtanut säilytyslaatikon pohjalle. Revenneeseen korvakkeeseen hitsattiin vahvikkeeksi mm. lenkkiavaimen pätkä, kun ei parempaakaan materiaalia ollut saatavilla.
Koukattiin hiekkatieltä metsään ja muutaman sadan metrin päästä Ilkalla oli jo Mersun raidetanko mutkalla. Varaosa oli onneksi matkassa ja se vaihdettiin tilalle.
Lasse oikaisi vääntyneet raidetangon hakkaamalla sitä kantoa vasten ja siitä tuli vielä oikein hyvä varaosa.
Osa kääntyi reitiltä pois, jatkaen hiekkatietä eteenpäin, josta hetken päästä pääsi tukkitietä takaisin uralle. Sekään ei vielä ollut varsinainen reitti ja kääntyivät taas pois, kun tukkitie loppui ja laski pehmeään notkoon. Lähtivät seuraavaksi hakemaan leiripaikkaa lähempää alkuperäisen reitin alkua. Osalla oli vinssit aika heikkoina tai muuten vaan akut tai miehistö lopussa. Muut jatkoivat eteenpäin alas notkoon.
"Marja-Liisa"
Simpan auto sammui edessä olevaan ojaan, eikä käynnistynyt. Tarkempi tutkiminen paljasti, että startti oli rikki. Auto saatiin hinattua kerrillä käyntiin ahtaassa metsikössä. Simppa jatkoi hetken reittiä eteenpäin mutta alkuperäisen luotisuoran päässä oikaisi tietä pitkin leiriin.
Loput jatkoivat eteenpäin luotisuoralle. Reitti meni todella pehmeäksi ja mersu meni lähes konepelti syvyydessä kurakossa. Apukuskit upposivat haaroja myöten kuraan ja joutuivat välillä käyttämään henkilökohtaista nelivetoa.
Ilkan Mersu jäi jumiin ja kun varovasti koitin vinssata sitä eteenpäin, raidetanko vääntyi toistamiseen mutkalle. Tanko saatiin lopulta suoristettua vinssillä ja liinalla. Ei päästy kovinkaan pitkälle, kun Ilkan vinssi hajosi ja moottorin vaihto ei onnistunut uuden puskurin takia. Yritettiin jopa rälläköidä lisää tilaa, mutta moottori ei vaan mahtunut tulemaan ulos.
Saatiin vinssattua G irti ja jatkettiin matkaa. Vähän ennen isoa ojaa, G istui niin tiukkaan, ettei räikällä ja pylpyrälläkään irronnut. Nostettiin veto korkealle puuhun mutta Bertta vaan liukui sitä päin ja keula alkoi nousta ilmaan. Lopulta Bertasta katkesi 12mm naru, aivan alusta poikki, kohdasta johon oli joskus tullut solmu. Piti kutsua länkyllä apua keulilta. Lasse oli ehtinyt jo mennä viimeisen ison ojan yli. Rakensivat onneksi rangoista jonkinlaisen sillan ylitykseen. Kimmo oli myös keulilla Suzukilla ja jossain vaiheessa vinssasi niin ison puun auton päälle, että peltiä rutistui ja rättikatto hajosi. Kahdella autolla Mersu nousi ylös ja päästiin jatkamaan. Silta oli niin hyvä, että pääsin siitä Bertalla ajamalla yli. Edessä oli vielä pehmeikkö ennen kuin reitti nousi mäkeen kuivemmalle. Haettiin Mersulle helpompaa reittiä mutta liian ahdasta oli. Oma auto saatiin kovalle maalle mutta Mersu oli vielä vinssattava kuiville. Siihen tarvittiin taas kahta autoa. Ilkka saatiin lopulta kuiville, kello oli noin 5 aamulla mutta leirikin jo lähellä. Onneksi osa porukasta oikaisi sinne jo aikaisemmin. Loput pätkästä oli melko helppoa, vain pientä vinssailua ennen kuivaa metsäosuutta. Lasse huuteli LA-puhelimeen, että laatikon kannakekumi oli ilmeisesti hajonnut ja alkaisi vaihtamaan sitä pätkällä. Pian kuitenkin selvisi, että kyseessä olikin laatikon kannakerauta, joka oli ratkennut. Nilkuttivat kuitenkin leiriin asti ja purkivat osan irti. Nostelin hitsauskoneet valmiiksi aamua varten. Kello oli noin kuusi aamulla ja takki niin tyhjä, että teltta kutsui.