Perjantai 1.12.2017
Perinteeksi muodostunut In-Teamin / Päijät-Hämeen Maastoautoilijoiden itsenäisyyspäivän Venäjän safari ajettiin 1 - 6.12.2017. Kohteena luovutettu Karjalan Kannas, tarkemmin mm. Antrea, Heinjoki, Äyräpää, Räisälä ja Vuoksenranta. Reissun piti olla talveen sopivaa normaalia kevyempää safarointia ja leireilyä. Melkein onnistuttiin tavoitteessa mutta muutaman päivän reitit venyivät pitkälle aamun tunneille.
Perjantai aamuna töihin ajaessa soi puhelin, soittaja oli Heinosen Ilkan apukuljettaja Lehtimäen Toni, "väärä suunta" hän totesi. Toni oli Ilkan kyydissä ja tuli moottoritiellä vastaan matkalla kohti Vaalimaata. Istu siinä sitten töissä, ja koita keskittyä johonkin muuhun, kuin ajatukseen, että olisipa jo matkalla kohti rajaa.
Oma matka alkoi kahden aikaan, jolloin livahdin töistä kotiin, vaihdoin safari varusteet ylle, hyppäsin valmiiksi pakatun Bertan rattiin ja määränpäänä Imatra/Svetogorsk. Poikani Joni ei päässyt koulukiireiden vuoksi apukuskiksi, joten lähdin ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Matka rajalle sujui leppoisasti BJ:n lain sallimaa maksiminopeutta. Ohittelevat autot ja vastaantulevat rekat sylkivät loskaa tuulilasiin, niin että näkyvyys katosi hetkittäin kokonaan.
Venäjän tullin saavutin noin viiden aikaan ja jonoa oli vain vajaan suoran verran. Muodollisuudet hoituivat ongelmitta ja läpäisyaika oli noin 1,5h.
Seuraavaksi huoltoasemalle jossa tankki ja Jerryt täyteen dieseliä. Ruplan kurssi oli noin 69. Dieselin hinta oli hieman noussut, 41 ruplaan litra, euroina noin 60 senttiä. Tähän asti ainetta oli palanut 27 litraa eli noin 14L/100Km. Jostain syystä kulutus on hieman noussut mutta melko lähellä ns. normaalia. Pitäisi varmaan tarkistaa pumpun kalvon kunto, jälkiahdettu kone kun tuppaa niitä venyttelemään, vaikka kalvoa ohjaavassa paineletkussa on ylipainetta varten porattu reikä.
Rajan takaiset ostokset suoritin melko kaavamaisesti, mukavan miehen kaupasta lonkeroa, Colaa, savukkeita ja kurvin jälkeisistä kaupoista muut juomatarvikkeet. Yritin soittaa kaupan pihasta Heinosen Ilkalle ja Forsbergin Roopelle. He olivat lähteneet matkaan jo aamusta, tarkoituksena ylittää Vaalimaalta ja käydä Viipurin Karusellissa kaupoilla. Vastaajaan meni, joten pojat ovat jossain teillä tietymättömillä. Ei auttanut kuin lähteä kohti suunnitellun leirin koordinaatteja. Matkaa leiriin ei onneksi ollut kuin reilut 50 km, Vaalimaalta taas noin puolet enemmän. Antrean Kuukaupin sillan jälkeen reitti poikkesi isolta tieltä pienemmälle hiekkatielle joka veisi melkein perille asti. Isolta tieltä käännyttyäni, huomasin vasta, kuinka paljon lunta oli. Ilmeisesti saman päivän aikana oli satanut reilu kymmenen senttiä märkää lunta, joka taivutti puita ja oksia tieuralle tehden niistä alkuperäistä kapeampia. Navigaatio laitteena toimi ensimmäistä ja viimeistä kertaa Wishin kautta hankittu halpa kiinalainen 10.1" Android tabletti joka osoittautui todella surkeaksi mitä tulee GPS:n toimintaan. GPS jysähti välillä totaalisen paikalleen ja muutenkin piirteli reittiviivaa, miten sattuu. Edelläni oli mennyt vain yksi henkilöauto, jonka ajouria seurailin. Eteneminen takavedolla oli melko tuskaista, vaikka kytkin tasauspyörästön lukon päälle. Pieneenkin ylämäkeen meinasi matkanteko tyssätä, lumi hankasi sen verran vastaan. Sitten kuoppainen tie alkoi riittää ja pysähdyin laskemaan ilmanpaineita renkaista. 2 baarista laskin noin 0.6 - 0.7 tuntumaan, samalla kytkin napalukot ja siirryin nelivedolle. Kulku muuttui huomattavasti mukavammaksi. Kuoppainen tie tosin tarjosi melkoista röykytystä näilläkin paineilla. En uskaltanut laskea paineita alemmaksi, kun pelkäsin että kumi putoaa liimaamattomasta sisäreunasta vanteelta. Ziarellin Extreme Forest on melkoisen jäykkärunkoinen eikä jousta näillä paineilla vielä kummoisesti.
Saavuin vihdoin Kuparsaaren alapuolelle ja reitti poikkesi hiekkatieltä metsäuralle jonne ei "takavetoladat" enää tulisi perässä. Metsässä ei ollut ajettua jälkeä, mutta onneksi selkeä maastureilla vuosien saatossa kynnetty ura. Reitti vaikutti mielenkiintoiselta, sillä lumi peitti uran, lätäköt olivat täynnä vettä ja osa myös melko paksussa jäässä. Pienet puut uran varrelta olivat lumen painosta kääntyneet tielle muodostaen holvikujan, ajaessa niitä päin sain kaikki lumet päälle ja puut taipuivat takaisin pystyyn. Muutama kilometri mentiin niin että jouduin välillä pysähtymään ja kaivamaan tuulilasin esiin konepellillä olevan lumikasan alta. Pyyhkijät eivät oikein toimineet, kun lumi pakkautui ikkunan reunaan Hi-liftiä tai snorkkelin putkea vasten. Lopulta toinen pyyhkijä alkoi pyöriä boorillaan tyhjää, jatkoin kuitenkin matkaa koska olin jo lähellä määränpäätä.
Vihdoin edessä näkyi nuotion loiste. Pojat olivat laittaneet leirin heti joen ylitykseen, Kaavolammen ja Vuoksen Vaarinselän väliselle kankaalle. Olin hieman jännittänyt joen ylittämistä yksin, veden korkeutta ei osannut tähän vuodenaikaan arvioida. Vettä ei kuitenkaan ollut kuin renkaan syvyydeltä.
Ilkka, Toni ja Roope olivat saapuneet leiriin noin 20 minuuttia aikaisemmin. Naureskeltiin sitä, että olin lähtenyt töistä vasta kahden aikaan, ja he ennen kello kahdeksaa Heinolasta. Leiriin ei ollut kuin tunnin pidempi matka Vaalimaan kautta ja silti oltiin perillä melkein samaan aikaan. Tosin heidän matka ei ollut sujunut murheitta, Ilkan G Mersun apukuskin puolen murros oli antautunut koneuralle hieman ennen leiriä. Varaosia ei tietenkään ollut matkassa, vaivoin saatiin tekstiviesti lähtemään Hattu-Veskulle, että hakisi osia eräältä merkin harrastajalta. Kentät olivat huonot mutta hetken jopa Whatsapp toimi Edge verkossa. Sitten kentät katosivat mystisesti kokonaan. Nuotion ääressä maisteltiin Karusellin tuliaisia, kermaperunoita ja grillattua kanaa. Odoteltiin että Lukko-Arin letka saapuisi kolmen auton voimin. Väsymys kuitenkin vei voiton, en jaksanut odottaa muiden saapumista, pystytin oman teltan auton viereen ja vetäydyin yöpuulle. Pitkiä iltoja oli vietetty tallissa, että auto oli saatu safarikuntoon, nyt saattoi huokaista syvään ja rentoutua. Yritykseksi jäi nukkumaan meno, Arin porukka alkoi pian kuulua LA puhelimesta ja heitä koitettiin neuvoa paikalle. Huutelin teltasta neuvoja Ilkalle ja Tonille mutta vaikea oli hahmottaa missä porukka oli menossa. Loppupelistä letka saapui pohjoisen suunnasta eikä etelästä kuten oli opastettu. Lopputulos oli kuitenkin onnellinen, kaikki leirissä, vedin makuupussin korviin ja jatkoin unia.