Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja JiiPee
Työsuhdepyörä ja pyöräteiden ritari vielä apuna 
Ostin joskus kauan sitten työkäyttöä varten käytetyn polkupyörän ja vähensin sen hankinta- ja korjauskulut verotuksessa. Munamankeli oli lähes päivittäisiä postissa käyntejä varten aikana, kun tietotekniset työt lähetettiin levykeillä tai nauhoilla postin kautta. Ei sillloin ollut sähköpostia ja interwebbiä. Piti pakata hyvin ja polkaista mankelilla postikonttorille lähettämään. Silloin niitä toimivia postitoimipaikkoja vielä oli. Verottajan kanssa toimi yhteisymmärrys tästä asetelmasta oikein hyvin.
Oman jälkikasvun olen myöhemmin kouluttanut polkupyörän perushuoltoon ja -korjaukseen. Kuulemma kerrostalon muut asukkaat on ihmetelleet, kun tytöt paikkaavat puhjennutta rengasta tai säätävät vaihdevaijeria talon pihalla. Siinä säästää ja oma osaaminen karttuu, kun muuten pitäisi viedä pp-huoltoon. |
Hienoa et lapset huolehtii fillareistaan. Tänäpäivänä kun junnufillarikin on melko arvokas kapistus mut hyvin pidettynä ja huollettuna kestää vaikka kuinka pitkään. Itselläni on tuollainen hiilikuiturunkoinen XC-maastopyörä joka on palvellut 10 vuotta ja tuhansia kilometrejä. Ei kaduta että tuli aikoinaan hankittua laatu pyörä, hinta 2600€. Runko alkaa olemaan jo melko löysä mutta ei juurikaan menoa haittaa kun siihen on tottunut. Hiukan joustava runko toki syö tehoja ylämäessä. Perus huolloilla olen pärjännyt. Neljännet rattaat ja ketjut menossa. Jarrupalat ja renkaat pitää vaihtaa tarpeen mukaan. Renkaatkin yleensä repeää kyljestä ennenkuin kuvio on liian kulunut. Aluksi ajoin swalben renkailla mutta ne on syntisen heikkoja nimenomaan kyljistä. Nyt alla pyörii continentaalin x-kingit. Nyt kun on tuo fatbike niin siihen varmaan päivitän sitämukaa laadukkaampia osia kun vanhat kuluu.