Nopeusrajoitukset on joillekin meistä vaikeita. Ei siksi, että autolla olisi vaikeaa pitää haluttua nopeutta niinkuin teknisesti, vaan siksi että ajatukset ovat jo lähtökohtaisesti vääriä.
Otetaanpa esimerkki.
Ajelet tyhjää tietä sallittua nopeutta. Hetken päästä taustapeilisssä alkaa häämöttää ajoneuvo. Se lähestyy. Lähestyy koko ajan kunnes on saavuttanut kriittisen perseessäroikkumispisteen, johon lähes kaikki takaa tulevat autoilijat päätyvät, koska he eivät halua sopeuttaa omaa käyttäytymistään muiden mukaiseksi. No tilanne jatkuu jonkin aikaa ja jos et itse ala sopeuttamaan käyttäytymistä eli muuttamaan tilannetta turvallisempaan suuntaan eli nostamalla nopeuttasi reiluun ylinopeuteen tai poistumaan pysäkille, niin homma jatkuu tällaisena kunnes takanatulijan hermo pettää ja tapahtuu persemulkkuohitus ylämäessä keltaisen viivan kohdalla. Voit melkein kuulla ohittajan otsasuonten pullistelun ja Trumppimaisen ylimielisen murmutuksen auton kiitäessä ohitsesi.
Rauhoitut ja jatkat ajeluasi verenpaine kohonneena kunnes taakse ilmestyy taas joku Mursukalevi ajoneuvossaan. Sama toistuu hetken päästä. Tälle ilmiölle ei näytä voivan mitään. Olenkin harkinnut verenpainelääkkeiden vaikutuksen tehostamista taustapeilin irrotuksella.
Tilanne on joskus päättynyt toisinkin eli tuon perseroikkumisvaiheen jälkeen seuraa ns. järkiintymisvaihe eli takanatulija huomaa trumppiutensa, alentaa hieman nopeuttaan ja alkaa pitämään kunnollista välimatkaa. Takanatulija huomaa kohta miten mukavaa ja stressitöntä matkanteko voikaan olla kun saa ajella ihan omaan tahtiinsa kun ei ole kukaan häiritsemässä.
Kyse on siis asenteestasi. Siis juurikin sen tyypin asenteesta, joka aamuisin katsoo takaisin sieltä peilistä. Mieti sitä hetki. Mieti myös hetki ennenkuin alat kirjoittamaan mitään alinopeuksista.