Hyvä aihe ja avaus.
Joskus nuorempana tuli hitsattua työkseen lyhyt pätkä ja silloin suojaukset olivat kunnossa.
Nykyisin suoritan lähinnä korjaushitsuuta tarpeen vaatiessa ja olen huomannut että suojautuminen on vieläkin tärkeämpää. Suomalainen nahka talven pimeydessä on erittäin altis palamaan.
Parta on varsin arka syttymään ja vaikka ei syttyisikään niin maskin reunan yli ei pääse kasvamaan kun säteily polttaa karvan lyhyemmäksi, tästä on kokemusta. Siksipä parta on nykyään ponnarilla tulitöissä.
Takapiiska on myös innokas tollahtamaan tuleen, siksi käytössä semmoinen huppu jota Perkeikin varmaan tarkoitti, joka on muutenkin hyvä.
Kuulonsuojaus on monin osin tärkeätä minun mielestä, ensinnäkin mikään ei virkistä niin hyvin kuin pomppiva nööli korvakäytävässä.
Toisekseen migmag hitsuusta lähtee huomattavan paljon kovempi ääni kuin itse tajuaakaan, meteli rasittaa myös muutakin eimistöä kuin korvia ja aiheuttaa väsymystä.
Itselläni myös sauma paranee huomattavasti kun sulkee tulpilla ympäröivän maailman pois mielestä ja jäljellä on vain mies, kolvi, perusaine, lisäine ja sula jota seurata. Olen kyllä nähnyt hitsaajan puhuvan puhelimessa saumatessaan mutta epäilen että niinköhän onnistui kumpikaan.
Herpaantumisia aiheuttaa eniten tig, tuo tuntuu niin harmittomalta, ei käryä, ei räi sulaa naamalle eikä valokaarikaan vaikuta niin kirkkaalta.
__________________
Joop
|