Tässä vielä joitain muistoja kun tuli polkupyörää vauhdikkaampiin vehkeisiin siirryttyä. Eka mopo oli pappa Tunturi ja se maksoin muistaakseni 300 markkaa käytettynä. Nuorena ei ollut mitenkään selvää, että mopon paperiasiat olisi kaikki ollut vimosen päälle, vaan tarkoitus oli päästä päristelemään. Myös kaverit harrasti mopoja. Kaveriporukassa osa mopoista oli onnistuneesti viritettyjä ja osa epäonnistuneesti.
Eka auto oli valmistusvuodelta 1978. Sehän oli harmillista siinä mielessä, että bensavehkeessä pakokaasumittaus koski 1978:sia. Vahingosta viisastuneena monet kulkupelit oli tämän jälkeen vielä vanhempia. Vasta tässä kuussa lähti minun nimistä pois viimeinen 1970-luvun vehje eli 1977 Mersu.
Nuorena näkökulma oli enempi päristelyn näkökulma ja kaverit harrasti samoja asioita. Nyt näkökulma on se jos tulisi hankittua 10 000 euron auto tai puhumattakoon 100 000 euron auto, mitä hyötyä tai iloa se tuottaa ja paljonko lysti maksaa. Jos uusi ja kallis auto oikeasti tuo tullessaan vaikkapa turvallisuutta, niin silloin voisi ajatella maksavansa enempi kuin turvattomasta vaihtoehdosta. Mopoautossa on vähän kuin kaikki huonot puolet paitsi yksi hyvä eli se ettei ehkä aiheuta hirveän suurta vaaraa muille liikenteessä.
Kaveri se hommasi sopuhintaan käytetyn Mersun S 500:sen ja hupaisaa jos mopoauton hinnalla saa sellaisiakin. Nuorille pitäisin sitä tarpeettoman kovakulkuisena, joskin itse ainakin ajattelin nuorena, että tehoja pitää olla. Ehkä joku muu tapa kokeilla omia taitoja olisi parempi kuin kaahailu. Omien kokemuksien mukaan osa nuorista miehistä kaahailisi tolkuttomasti jos saisi tehokkaan auton.
|