Ei se Tojo ihan noin kallelaan ollut mitä Uglyn kuvista voisi päätellä, vaan syvällä oli.
Päivystämässä olin Kulmassa vaan Jukka tuurasi pari tuntia ja pääsin kuvailemaan etenemisiä maastoon.
Keli oli aurinkoinen vaan raikkaan tuulinen ja paikalla seisokellessani talvitakki tulu tarpeeseen.
Aika paljon vaurioita tuli, vetareita hajosi ainakin parit, kumeja tyhjeni useita, sivupeili irtosi, pieniä naarmuja kykiin tuli ja vinssin toiminnassa hieman häiriöitä. Nämä kantautui korviini ja osan näin ihan livenä.
Nuotiolla valmiina maastoutumaan.
Haastavammalla metsäreitillä kohtasin ensimmäisen letkan.
Sainkin heidät yllytettyä korkkaamaan uuden ajamattoman pätkänkin.
Punahilkalla lähti kivissä kumi vanteelta vaan tunkilla ja kompuralla se tuli taas vaivatta täyteen.
Suonsilmä kesti vaivatta vielä neljän auton ylityksen. Vaalea ei ole lunta vaan hiekkaa jota tuuli kuljetti pitkälle metsään Ruduksen kasoista.
Aavikolla yhtytin Jeeppi letkan jotak olivat löytäneet syvän ojan.
Loppu päivästä tuli Aglyltä soitto jotta tarvis vähän Jounilta vinssausapua kun auto oli likunut syvään ojaa ja vinssi ei vapautunut vaan veti vaan? Kello 17.00 Tojon nostotyöt olivat edelleen menossa joten lähdin muutaman lapion ja moottorisahan kera katsomaan josko niistä olisi apua?
Tälläinen näky löytyi aavikon kapeimmassa kohdassa jossa pojat olivat saaneet jotenkin Tojon perän ojaan, vasen etupyörä oli syvällä menossa edessä olevan kannon alle ja jousen norrakin oli jo poikki. Vinssi veti vain vaan ei vapautunut ollenkaan? Jounin maastotunkistakin olivat jo tehneet taidetta sen olless nyt 90 asteen mutkalla?
Kovan lapionnnin pähkäilyn ja ähellyksen voimin Tojo lopulta nousi pehmeästä ojasta jo illan alkaessa hämärtymään.
Kelllo 19.00 poistuttiin Kulmasta. Olipas mukava harraste päivä. Eikä sitä tarvi näköjään Venäjälle asti ajaa jos haluaa haastetta.
Tosin tämäkin oli ihan selvä ajo virhe? Tuosta oli jo monta autoa ajanut ojan vierestä ilman upotusta. Nyt oja leveni ja kohta kapeni entisestään ja oja imasee helpommin syleilyynsä.
Kiitos taas kaikille osallistuneille.
Toivottavasti omat vetoautot on jo ensikerralla ajokunnosssa ja pääsen itsekin ajamaan.
t. Ismo Ämmä