Tossa eräs messu sivus tätä aihetta, joten nyt hieman faktaa vapaasti mukaillen:
Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri kehityshaaraa kuin normaali ihminen. Toyotistin
elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten perhosella konsanaan.
Teinicorolla-jormacorolla-pappacorolla .
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni muukin haitta ja häiriö. Toyotien ja itsemurhien suuri määrä Suomessa ei voi olla vain sattumaa.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy ikkunoihin tummennuskalvot. Tummennuskalvojen tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka tavattoman rumaa akkaa Corollaan oikein pukkaakaan. Joistakin vähän tärkeistäkin argumenteista olen kuullut mainittavan... Ruma kottarainen kun viihtynee harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin kuin Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken pään vaihtamisella.
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot viimein tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole onnistuneet elämässään missään,
vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat vain uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana, viikset supattaen.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapenvihreitä autoja, jotka matelevat savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden sisällä kituu vihaisia pulisonkipappoja liikennettä ja omaa turvallisuuttaan vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen koommin kuin ymmärräkään enää mistään mitään. Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan. Kumpikin loppusuoralla matkallansa maatumiseen.
Muista : "Sinä ET ole supermies"