Tallin puolella on pienempää osumaa tullut niin paljon ettei viitti edes luetella. Käsissä ja naamassa on turhan paljon arpia. Ja koko lapsuus tuli hitsattua kaasulla erilaisia mopon pakoputkia, nahka on palanut 1 tai 2 kertaa.
Muutenkin kun asettihappiseoksen yhdistää valtavan mielikuvituksen omaavaan mukulaan niin tapahtuu kaikennäköistä jännää.
Syanoakrylaatti eli pikaliima on kova sana jos täytyy paria tikkiä vaativa reikä saada nopeasti umpeen, eikä jaksa jatkuvasti laukata terkkarissa. Kovettaa juoksevankin veren. Myrkyllisyydestä en tiedä, joskus muistan lukeneeni että nestemäiset laastarit sisältää samaa tavaraa? Ei paljon hullummaksi ole tullut vaikka monta kertaa on tullut käytettyä. Taino tietty voisi selittää monta asiaa.
Tutun corollan helmaa vedettiin isän kanssa aikoinaan ulos kun oli sattuneesta syystä kolmisenkymmentä senttiä sisällä. Iso ja vanha ketjutalja kiinni sähkötolppaan ja koukku helmapalkkiin, sitten räikällä kiristämään. Hetken päästä otinkin sitten pikku torkut seljälläni koukun kuva otsassa. Onneksi tuli kylki edellä, reuna edellä olisi torkut voineet venyä turhan pitkäksi.
Syöksytorven pätkä irtosi rännistä neljästä metristä, ja tietty suoraan päähän. Eikä edes tukkaa suojana. Ekana kun sain silmät auki niin kokeilin kädellä että tuliko pipi, sormissa tuntui luu. Skalpeerasi perkuleen rööri. Paljon tikkejä.
Nestelisälämppäriä purin auton pelkääjän jalkatilasta. Joku mallia tein itse ja säästin. Nykäisin letkun irti kennosta, enkä tajunnut että autolla on perkule just ajettu pitkä pätkä. Oikea jalka oli polvesta alaspäin vesikello. Ihmeesti sekin parani muksuna.
Kirves polveen. Tikkejä. Tää ilmeisesti kuuluu jokaisen tehdä kerran elämässä.
Pellinsyrjä leikkasi ranteen auki. Jännä kun näki reijästä miten ne jänteet oikein toimiikaan. Hassua kun verta ei tullut minuuttiin pariin lainkaan.
Tässä enemmän tai vähemmän tallihommissa tapahtuneet, ulkopuolella sitten lisää. Miten sitä on vielä hengissä.
|