Pietä tarinaa Ivalon retkestä ja pahoitteluni heti alkuun että käytän suuria kuvia mutta eikös nykyään ala olla joka paikassa nopeat netit tarjolla.
Perjantaina pääsimme lähtemään vähän aikataulusta jäljessä mutta hyvissä ajoin kuitenkin. Matkalla tuhuutti vettä ja kerkesi jo vähä mieltä alkaa masentamaan kun sää tiedotuskin lupasi vettä koko viikonlopulle.
Oneksi kuitenkin kelit muuttui lähempänä Ivaloa ja aurinkokin näyttäytyi pilvien välistä. tänä kesänä ei voi kuin iloisesti yllättyä sateettomista hetkistä ja saati sitten jos aurinko paistaa... Ivaloon päästyämme Iloinen Jouni tuli meitä vastaan ja kertoili meille illan ohjelmasta.
Kaverit jäi River campingille syömään kun lähdetiin viemään minun autoa kuskannut kuorki jemmaan viikonlopun ajaksi. Tässä vaiheessa joukkoomme liittyi Mielenkiintoinen rymy remmi joka autoista päätellen oli hengen heimolaisia.
Sitten päästiinkin jo itse asiaan pois pikitieltä. kamerat alkoi viuhua ja taispa siinä joku paparatsikin meitä kuvailla. kun kurvattiin metsäteille ja ensimmäisten pikkupehmeiköiden yli.
Vähän aikaa kun oli kurvailtu niin pysähdyttiin vähän raatailemaan tämän Ivalon porukan kans ja selvisi että nämähän oli ihan kelpo turjakkeita ja muutenkin mukavaa porukkaa...
Sitten päästiin venyttelemään vinssin naruja. Itselläni meinasi homma ruveta tökkimään heti kun kaasuvaijerini oli taas niin jumissa että meno oli kuin olisi loikkinut kengurulla. vinssillä yli ja sitten vaijerin kimppuun.. öljy kylpyjä sille ja homma jatkuu.
Lapin luonto alkoi näyttämään pikkuhiljaa meille karun luonteensa ja nämä kiviset jängät oli vähän ihmetys. kuinka paljon voikaan olla kahden kiven välissä turvetta. näin jälkeenpäin maisemat oli vielä aika kesyjä mutta koko reissun ne vai parani.
Ilta alkoi hämärtyä mutta tämä sekalainen seurakunta jatkoi ajaa rymyyttämistä läpi kairan kautta pienten lamperoisten.
Hieno reissun aloitus päivä sai arvoisensa päätöksen kun leiriydyimme postikortti maisemaan joka illalla ei onnistunut tallentaa kamerallani edes tyydyttävästi joten jätin suosiolla sen kuvaamisen aamuun...
Vietettiin mukava ilta tulen loisteessa ja tarinoiden. Nämä on niitä reissujen hienoja hetkiä kun porukka kokoontuu eväiden kera nauttimaan luonnon rauhasta, tulesta, makkarasta... Okei tais siinä olla vähä ysärin jytkettäkin ilmassa ja saatettiin ottaa vähän sihi juomaakin... Iltapalan syötyään Ivalon porukka lähti kotiin ja me kömmimme makuupusseihimme.
Aamulla kun muut oli aamupalalla minä koitin vähän kuvailla sitä meidän leiri maisemaa.
Ilta nuotiolla meille kerrottiin että lähistöllä sijaitsee käpykaartilaisten piilopaikka ja saimme ohjeet sen löytämiseen. niinpä lähdettiin aamu kävelylle ja käytiin katsomassa tätä ihmettä omin silmin.
Oikealla on kaveri lyhyen tunnelin suu aukolla ja vasemmassa laidassa on ontto honka joka on savupiipun virkaa toimittanut.
Suu aukosta sisälle päin kuvattuna
Pitemmälle ei tehnyt enään mieli kun katostakin oli jo katkennut yksi puu..
Aamu reippailujen jälkeen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. mitään tarkkaa tavoitetta meillä ei ollut, ajeltaisiin niin paljon kuin aina keritään ja kuitenkin rauhassa mennään ja katsellaan.
Välillä kartturi jäi katselemaan maisemia ja ajeli metsäautotiellä vähän minne sattuu, onneksi se erhe tapahtui tiellä eikä maastossa.
Kaikesta huolimatta sieltäkin suunnata löytyi nähtävää..
Reitti siirtyi tässä kohta kulkemaan pienen puron pohjaa tai no oliko puro siirtynyt jossakin vaiheessa kulkemaan reitin pohjaa sitä emme tiedä.
Reitin varrelta löytyi pienipala lapin historiaa ja kuorma auton raato oli kertomassa karuista ajoista kun savotat pyörivät vielä ympäri lappia.
Merkkiä vai arvuuteltiin pitkään että mikähän tuo mahtoi olla. tyyppi kilvet oli lähteneet moottorista joten jäätiin vain arvailujen varaan.
Pieniä pehmeikköjä oli siellä täällä.
Sitten innostuin menemään hapella yhden lyhyen pehmeikön yli joka osoittautui siinä tilanteessa toimivaksi ratkaisuksi mutta sain kärsiä koko loppureissun likaisesta autosta kun rapaa oli sitten pitkin kylkeä ja lujasti. pitkällä reissulla ei ole mukava kun sotkee itsensä koko ajan ja ihan yltä päältä kun vähän liikkuu auton läheisyydessä...
Kaverit ei ratkaisseet tätä paikkaa ihan samalla lailla.
tai ei ainakaan menestyneet siinä...
Navigoinnissa käytin apuna tablettia ja sitten saimme reittimaksun yhteydessä kartan jossa näkyi alueella sijaitsevat reitit ja niitä sai lähteä vapaassa järjestyksessä ajelemaan. Yllätyksenä tuli että tuolla alueella kuului Saunalahden liittymät paremmin kuin Soneran.
Taas pieniä maisema otoksia. näitä pieniä puhdas vetisiä lampia riitti vaikka joku muukin olisi näillä seuduilla liikkumassa ja leiripaikkaa vailla.
Tässä emme jaksaneet odottaa kauvan.
Oli mukava päässä taas hiipimään mutta kovin menestyksekkäästi tämä ei mennyt, minun kioski uppos tuonne vinoon. mikä pahinta muut ajoi vierestä toisia jälkiä pitkin pinnassa ohi...
Kartassa luki että tässä oli kahvikeitto lampi niin eihän se auttanut kuin alkaa keittelemään kaffet. Tässä kohtaa saimme vahvistuksia Ivalon autoilijoista ja ja lähdimme porukalla rymistelemään eteenpäin.
pieni siirtymä taival ja taas pois pikkutielle.
Lähestyttäessä viimeistä leiri paikka laskeuduttiin ylhäältä rinteestä aika jyrkänkin paikan kautta alas jossa porukka vähän jännitti kuinka hyvin autot pysyy pystyssä vinossa rinteessä mutta ei ne vaan kaatuneet sinne...
Taas kerran päästiin yöpymään komeisiin todella komeisiin maisemiin. nyt vesisade alkoi uhkaamaan ja illaksi oli luvassa kovempaakin sadetta.
ja niinhän se vesisade tulikin häiritsemään meidän ilta nuotiota mutta hätä keinot keksii...
En ehtinyt pystyttää teltta ennen sadetta ja syönnin päälle alkoi väsyttää niin rankasti että ajatus vesisateessa teltan pystyttämisestä ei tuntunut hyvältä ajatukselta. niinpä päädyin nukkumaan peräkontissa ja hyvin se sielläkin nukutti.
Koitti sunnuntai aamu ja vettä tuli ihan kohtuudella ja tuulen kanssa.
Vähän se pisti mieltä apeaksi kun oli märkää ja kylmää mutta kun sai aamupalan syötyä ja kahvin juotua alkoi mieli kirkastua. heti pikku vinssaukset ja taisi siinä liftiäkin tarvita kun disko löysi turpeen seasta ison kiven kartaania kutittelemaan...
Märkää meinasi olla. maassa ja ilmassa...
Seuraavalle etapille saimme ohjeen että reittiä ei oikein näy että koittaa kattoa mistä se menee. päätimme kuitenkin perääntyä kun olisi pitänyt poiketa uralta tai kaataa mäntyjä, kävimme kuitenkin kävelemässä reitin läpi että kun se tehdään valmiiksi niin sinne tulee komea paikka ja vähän kivikko kiipeilyä ja haasteita...
Puhelu Jounille ja saatiin vinkkiä uuteen suuntaa ja sinnehän me lähdettiin puottelemaan.
Liikenne merkki aiheutti vähän kummastusta että milläs täällä saa liikkua...
Nälkä alkoi vaivata ja napa alkoi vastailla selkä rankaan.
päätimme pistää nuotin pystyyn ja ruuan laittoon. paikaksi valitsimme sattumalta mattojärven rannasta vanhan vesirossi paikan joka sittemmin oli siirretty kuivemmille vesille...
Vatsa täynnä oli ilo ampaista viimeiselle koitokselle ennen kotimatkaan...
Hiipimällä päästiin tosi hyvin muutaman kerran piti vinssata mutta eihän tuo minun sota norsu ollut edes kiinni kun susukin paino riitti ankkurina..
Ajelua olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään mutta seuraavan päivän työpäivä alkoi jo kaihertaa mieltä joten jouduimme keräämän kamppeemme ja lähtemään kohti kotia...
Minä kiitän Ivalon porukkaa offroad seurasta, oli ilo ajella tämän herrasmies maasturi porukan kanssa vaikka meitä kyllä nöyryytettiin epäreiluilla keinoilla. Ihmeteltiin että mikä tuolle LJ:lle tuli kun se alkoi kellua tuolla jängällä ja ei jäänyt kiinni millään... Mutta sehän selvisi kun rattiin olikin hypännyt nainen...
Hatun noston arvoine suoritus touhuta näitä reittejä kun tietää minkälainen savotta se on. Toivotaan että näistä reiteistä kantautuisi positiivista tänne meidän kylän metsähallitukselle. meillä tämä sama lupa prosessi on vasta alku metreillä.
Anteeksi "kirotus" vireheitä ja suuria kuvia.