Hyvää matkaseuraa oli kyllä koko poppoo! Mielellään ollaan lähdössä tulevillekin seikkailuille. Antaa aivan uusia ulottuvuuksia reissaamiselle, kun mukana on väkeä, jotka tietää kertoilla jotain matkan varrelta ja itse matkakohteesta.
Kun nyt tuli ihan topicci tännekin niin laitetaan nyt lyhykäinen kertomus siitä mitä on touhuttu. Kuvia en ottanu ite ainuttakaan, mutta (apu)kuljettajan, neksun kamerasta löyty muutamia otoksia. Sieltä mutasemmilta teiltä, puron ylityksestä ja remonteista ei kyllä ollu täälläkään kuvia...Myös luolan sisältä olis kiva saaha joku kuva, jos jollakulla tuli onnistuneita.
Eli lähdettiin keskiviikkona aamulla 1.7 rajan yli Värtsilästä, tavoitteena suomalaisen kaukopartiojoukon aikoinaan tuhoama venäläinen tukikohta, Petrovski Jam. Alkupaloiksi nautiskeltiin Jänisjärven pohjoispuolen tasaisista hiekkapäällysteisistä teistä, käytiin Soanlahdessa hautuumaalla pyörähtämässä ja suunnattiin Petroskoin pikatielle.
Kestopäällystettä pitkin ajettiin aina Karhumäkeen asti, poiketen vanhalla Murmanskin valtaväylällä hieman. Matkalla pysähdyttiin ostamaan kylmiä virvoitusjuomia ja poistamaan tukkeuma HDJ:n takaperän huohotuksesta.
Karhumäen taakse ajettiin tuttuun leiripaikkaan hiekkarannalle, jossa suoritettiin telttasaunan koeajo.
Seuraavana päivänä päätettiin käydä katselemassa Karhumäen ympäristössä muistomerkkejä ja luolaa, odotellessa mahdollisesti letkaan liittyvää laskuvarjojääkärikomppaniaa. Aamupäivästä HJ:n takajarrut halusivat jumittaa hiukan, ampuen navoista ylimääräiset laakerirasvat ulos. Mitään vikaa ei löydetty, myös auto oli sitä mieltä että kaikki on kunnossa ja se korjaantuikin itsestään.
Lisää matkaseuraa olisi saatu vasta ehkä illalla, joten päätettiin lähteä jatkamaan matkaa. Karhumäestä ajettiin Danilovoon vielä kohtuullisia teitä pitkin, jonka jälkeen käännyttiin pohjoiseen kohti Jamia. Tie muuttui enemmän poluksi ja lopulta polku mudansekaiseksi kivikoksi. Jamiin päästiin kohtuullisen hyvissäajoin illalla ja alunperin ajatuksena oli leiriytyä jossain sen välittömässä läheisyydessä. Tuo seutu oli kuitenkin erittäin otollista ötökkämaastoa ja niitä olikin sen verran paljon, että päätettiin lähteä eteenpäin ja etsimään kunnollista leiripaikkaa. Jam ei olisi millään halunnut päästää meitä pois, joten vinssailtiin sellaisissa paikoissa missä mennessä ei tarvinnut. Hiluxista repesi panhardin kiinnitys, jota korjailtiin pariin otteeseen itikoiden, mäkäräisten ja silmällä erottamattomien polttiaisten seassa. Matkaa jatkettiin yön pikkutunteina soistuneita teitä pitkin ja ylitettiin loistelias siltakin, joka näytti väsynein silmin ehkä paremmalta kuin mitä olikaan. Lopulta päästiin hiukan kuivempaan maastoon ja saatiin leiri pystyyn.
Seuraavana päivänä lähdettiin kiertämään Uikujärven pohjoispuolta pitkin takaisin kohti Murmanskin valtaväylää. Poikkesimme Valdayn gibermarketissa ostoksilla, joskin jäätelöä ei tohdittu ostaa, koska kylmäketju ei ollut enää ainoastaan katkennut, vaan se oli poikki. Veneharrastajille löydettiin kylläkin pari hyvää projektia. Matka jatkui tasaisen epävarmasti pitkin pari vesikuoppaa sisältävää hiekkapäällysteistä valtaväylää. Edellinen päivä oli verottanut jaksamista sen verran, että leiriydyttiin hyvissäajoin uikujärven pohjoisrannalle. Sauna ja uinti teki hyvää.
Seuraavana päivänä jatkettiin kotimatkaa, tarkoituksena käydä vielä katsomassa Tolvajärven suunnilla majavanpadon aiheuttamaa tulvaa tiestössä. Laadukasta hiekkatietä oli kuitenkin vielä jonkin verran jäljellä ja ehdittiinpä tehdä pieni vesiletkuremonttikin, joten päätettiin ajaa isoja kestopäällysteteitä pitkin Petroskoin varaosaliikkeiden kautta likelle rajaa leiriin päätien varrelle.
Aamulla päästiin aikaisin liikkeelle ja Suomessa oltiin puolen päivän huiteilla.
Tämmöstä tällä kertaa, lisään ehkä ajetun reitin vielä kunhan jaksan käydä läppärin autosta sisälle. Kilometrejä rajan takana tais tulla 1500km luokkaa.