sehän se vanha psykologinen juttu on että kaikkea abstrakstia kohtaan on helpompi kohdistaa vihaa, katkeruutta, turhautumista ja muita negatiivisia tunteita. anonyymiys myös pelottaa kun viestin lähettäjä ei ole antanut "kasvojaan" viestille ja itse on "antautunut" reksiteröitymällä ja siten riskeerannut maineensa, tavallaan avautunut muille käyttäjille. anonyymiä ei voida "rangaista" huonosta käytöksestä. ainoa puolustautumiskeino on leimata kaikki anonyymit ja purkaa sitä katkeraa kokemusta, jonka joku anonyymi joskus aiheutti asiattomalla viestillä.
todellisuus kuitenkin on että saunantakaporukkaa löytyy niin rekistetöityneistä kuin anonyymeistäkin. myös viestin vastaanottajan ärsytyskynnys vaihtelee mm. kokemuksen ja tottumuksen ansiosta; vrt paljon konetta tuijottaneet herkempiä huonosti asetelluille viesteille.
loppujenlopuksi on ihan hyödyllistä että anonyymiys on mahdollista; mitä jos unohtaa salasanan tai muuta ongelmaa kirjautumisessa. ja anonyymin viestin perään on ihan fiksua laittaa joku tunniste itsestä. provoviestit? no joskus tarvitaan ehkä herättelyä, mutta rajansa kaikella...
Aja metsään -se helpottaa
|