Toi vaappuminen juontaa tässä mun rassissa osaksi siitä kun siinä on varsin korkea ja painava vanerinen peräkoppi. Se vaappuu silloin kun autoa ajaa epätasaisessa maastossa.
Asiaa sain parannettua uusimalla etuiskarit kun ne oli tiensä päässä ja tuntus vanteen tuleminen leveämälle kanssa vaikuttavan asiaa. Sitä mä vähän ihmettelen miks se niin selkeesti vaikuttaa kun ne leveemmälle tulevat on tossa vaan takana ja eteen en ole laittanut mitään. Veikkaisin, että tämä piirre olisi jo hyvällä mallilla jos saan jostain jäykemmät takaiskarit Monroen 4x4 iskarien tilalle.
Insa Saharat näyttäs pelkästään takana perä varustettuna painavaksi pitävän aika hyvin metsässä kun huomioidaan, ettei tää varsinainen off road auto ole, vaan tarkotettu käytännön tekniikkapuuhia helpottamaan ja kärryn vetoon ettei jää sutii joka paikkaan. Nää Saharat on käsittääkseni jotkut pinnatut ja tuntus aika pehmeältä kumilta vaikutti. Hyvänä puolena kun korkeutta joku 82 senttiä karkeasti rullamitalla mitaten.
Varsinkin tavalliseen pakurenkaaseen verrattuna pito huonossa paikassa on ihan eri planeetalta. Tässä hauskaa on kun rupee menee niin hyvin, että kevyttä maastoajoa ajaa jo takaveto päällä.
Kevyet rullaaman on talveks tulleet Hakkapeliitta LT2 235/85/16. Vanhemmat LT:t ei tunnu yhtä kevyesti rullaavilta, mutta ne on kuiteski hiljaset.
BFG AT oli ainakin kaverin Suburbanissa aika hiljanen.
Ennen pidin mud terrain renkaita vähän turhina kun ajattelin huonoa talvipitoa, mutta nyt on myös vähän toisenlaista näkökulmaa kun on päässyt testaamaan sellaisissa paikoissa mihin ne on tarkotettu.
Min mielestä niitä voi ruveta miettii laajempaankin käyttöön varsinkin jos keksii mitkä on "sivistyneemmät" ja kevyemmin rullaavat kuin Insa Saharat. Ne voi olla ihan mainiotkin jos saan henkilöauton taas jossain välissä ajoon, ni ei ole pakko ajaa Hiluxilla niin paljon maantieajoa.
|